Katoavat lukijat ja uudet roolit

Friday night. Game night.

Viime viikolla adrenaliinipiikki haettiin Salohallista. Tällä viikolla Jokereiden kotiottelussa. Ääni vähemmän käheä mutta syke ajoittain ihan yhtä korkealla.

Joukkuelajeissa on tapana, että tilaisuuden pääsponsori pääsee avaamaan ottelun. Vähän jäykkä ja keinotekoinen idea, mutta moni johtaja on ihan mielissään kun pääsee kerrankin parrasvaloihin. Näin ottelu Pasilassa alkoi tänäänkin ja minulla todella tipahti leuka alas.

Avauskiekon pudotti jäähän pelisponsorin yhteisömanageri, minun slangissani Community Manager.

Jos titteli on vieras, kyse on henkilöstä, joka huolehtii organisaation tai brändin sosiaalisen median kanavista. Vastaa esimerkiksi Facebook-sivuille jätettyihin kysymyksiin ja julkaisee kanavissa sisältöjä. Menneessä maailmassa rooli vastaa asiakaspalvelu- tai viestintäpäällikön tehtäviä.

Käsi ylös, joka on Nordiksella nähnyt yhdenkään viestintäpäällikön pudottavan kiekon jäähän?

Modernissa markkinoinnissa puhaltavat uudet tuulet ja roolit. Illan esimerkki on pieni mutta mielenkiintoinen todiste. Aika jännittävää.

Toinen esimerkki muutoksesta, jonka huomaa ja toisaalta ei huomaa.

Opetan syksyisin Metropolian AMK:ssa markkinointiviestinnän suunnittelua. Tämän viikon luennolla keskusteltiin miten B2B-yritykset tekevät markkinointiviestintää ja miksi mediamixissä on mitäkin valintoja. Esimerkiksi aikakauslehtiä.

Kysyin kuka oppilaista on lukenut viimeisen kuukauden aikana paperista lehteä. Vastaus oli raju.

YKSI vajaasta 20:stä oppilasta muisti kuukauden aikana, että olisi lukenut sanomalehteä. Kukaan ei muistanut ihan tarkkaan milloin on lukenut edes aikakauslehteä. Aika jännittävää.

Jäin miettimään. Nämä oppilaat ovat noin 10-15 vuoden päästä 35-37-vuotiaita. Heistä osa on tuolloin jonkinlaisessa päättäjäroolissa. Ja he ovat oppineet elämään ilman paperilehteä. Tämä vinkiksi muutamiin mediataloihin kun suunnittelette painokoneinvestointeja. Aika jännittävää.

Liioittelemme aina isoja muutoksia. Varsinkin me konsultit. Ei maailma heti muutu. Mutta tämän päivän kaksi pientä signaalia osoittaa, että muutos markkinoinnin keskeisissä tehtävissä, rooleissa ja toisaalla tulevien päättäjien mediakäytössä on ihan tuossa kulman takana. Tulemme elämään aika jännittäviä vuosia jatkossakin.

Adrenaliini on fanin polttoainetta

Tunnustan. Olen koukussa.

Olen koukussa siihen adrenaliiniin, joka virtaa vereen istuessani fanittamani koripallojoukkueen kotihallissa. Kaksi tuntia arki-illan peliä ja ääni on käheä, mutta ihon alla kihelmöi. Ihmisen tekee hyvää kerran viikossa päästellä höyryjä.

Minulle tuo tapa on istua puna-valkoinen fanipaita päällä, taputtaa, huutaa, reagoida, iloita, riemuita ja - onneksi harvoin - surra. Ympärillä kymmeniä samalla tavoin käyttäytyviä ihmisiä laidasta laitaan.

Kaksi tuntia ilman ajatustakaan työstä tai muusta arjesta. Erinomainen tapa nollata aivot. Ladata ajatukset. Etsiä uusia mielleyhtymiä. Intoilla tai vain olla.

Tänään todellakin kaipasin tätä adrenaliinipiikkiä. Jälkihöyryissä on nautinto vain istua ja olla.

Toivottavasti sinulla on oma intohimon kohde joka aiheuttaa samanlaisia tunteita. Klassisen musiikin konsertti. Shakin MM-finaalipelit. Tanssi. Lätkä. Kaikki käy. Kunhan on adrenaliinia.

We love something. I love this game. Siksipä tähän laitetaan esimerkki Yhdysvaltojen yliopistosarjojen fanaattisimmasta katsomosta. Grand Canyon University ja pre-game show.

Tästä mallia ja inspiraatiota seuraavaan sosiaalisen median, vaikuttajamarkkinoinnin ja brändikehityksen workshoppiin :-) !

Uudistumista ja innostumisesta lisää: Uudistu ja elä

Agressiivi - markkinointiviestinnän nouseva trendi?

Meillä oli tänään Avidlyn Helsingin upean, uuden toimiston lämminhenkiset tupaantulijaiset. Saavuin paikalle hieman myöhässä työmatkalta. Tunnelma oli jo viihtyisä ja oma ilmeeni kääntyi väsyneestä myynti-insinööristä reipashenkiseksi seuramieheksi. Kiitos ihanille kollegolle järjestelyistä, ilta oli varmasti parasta mahdollista asiakassuhdemarkkinointia!

Kaiken inboundin, mainonnan ja sisältömarkknoinnin keskellä asiakkuuden hyvä hoitaminen on sittenkin tärkeintä.

Toisenlainen kohtaus tapahtui eilen Turussa. Myynninedistämistä sekin. Lounastin keskustan uudessa vietnamilaisessa. Lähtiessäni nousin fillarin selkään. Polkaisin kohti risteystä pitkin jalkakäytävää. Vastaan tuli iäkäs naisihminen. Hän tuijotti minua tuimasti. Jaa, taitaa tulla sanomista jalkakäytävällä ajamisesta.

“Sähköpyörä!”, hän huusi. “Sinulla pitää olla sähköpöyrä! EI TUOLLAISTA ikivanhaa! Electric BIKE! Helvetti!”. Rouva jatkoi mesoamistaan.

Olin päähällä lyöty. Kyseessä on perisuomalainen agressiivi - tuo aina, ah, niin toimiva sijamuoto. Tällä kertaa agressiivi oli valjastettu myynninedistämiseen.

Hymyilin. Pudistelin päätäni. Poistuin hihitellen paikalta. Agressiivi toimii. Se herättää tunteita. Positiivisia tunteita.

Ehkä ostan itselleni joululahjaksi uuden polkupyörän. Sähköpyörän!

:)

Agressiivi on eri asia kuin vittuilu. Poistuin illalla Vallilan toimistolta julkisilla. Pysäkillä oli Helsingin kaupungin ulkomainos “Jospa kävelisit seuraavalle pysäkille. Käytä liikkumavarasi”. Tämä ei ole agressiivi. Tämä on puhdasta vittuilua meille päivästä tai yöstä väsyneille, liikuntarajoittelisille, raskaana oleville, humalaisille kahdeksaa Ikea-kassia kantaville ja ihan jokaiselle stadilaiselle.

Jospa Helsingin viestinnän tekijät olisivat ihan vaan hiljaa. Helsinki tekee todelakin kaikkensa, että jengi muuttaisi kaupunkista pois.

Vaikka Turkuun sähköpyöräilemään :)

Tyhjät penkit kuumottaa markkinointijohtoa

39500 seuraajaa Twitterissä
98000 fania Facebookissa
10800 Youtube-kanavan tilaajaa
60000 Instagram-seuraajaa

Varsin näyttävät luvut. Kuinka monelta muulta kotimaiselta kuluttajatuotemerkiltä löytyvät tällaiset sosiaalisen median tunnusluvut?

Tuotemerkki on valtakunnan suurimmissa medioissa esillä joka kerta kun sen ympärillä tapahtuu. Jopa ihmisillä, joilla ei ole mitään tekemistä ko tuotemerkin kanssa on tuotemerkistä mielikuva. Sitä vastaan ollaan, sen puolesta puhutaan. Tuotteella on pitkäaikainen ja lojaali käyttäjäjoukko.

Tuote on uniikki. Voit käyttää sitä kerran ja seuraavana iltana tuote on taatusti erilainen. Ei paljon mutta riittävästi.

Tuote on sopivasti segmentoitu. Kotimarkkinoillaan sillä ei ole kovinkaan paljon kilpailua, joskin tuote kilpailee kuluttajien vapaa-ajasta, jossa kaikilla brändeillä on omat haasteensa.

Tuote on silminnähden kunnossa. Tuotteen Q3:n ja Q4:n alun tunnusluvut ovat kerrassaan hyvät, paremmat kuin vuosi sitten.

Tuotteen hinnoittelu on haastava. Mutta historiaa peilaten hintataso on melko lailla sillä tasolla, jolla tuotetta on ainakin haluttu ostaa aikaisimpina vuosina.

Tuotteen pakkaus on erilaista ja lojaalit asiakkaat jopa pukeutuvat pakkaukseen.

Arvasitko mistä tuotteesta on kyse?

- - -

HC Jokerit. Narripaidat. Stadin ykköset.
(riippuu keneltä kysyy)

Eipä ole Helsingin Sanomissa ollut juttua Jokereiden kotipelin jälkeen, jossa ei mainittaisi, että yleisömäärä on alle tavoitteen (10.000). Pasilan areena vetää vajaat 14.000 katsojaa ja tällä kaudella tuotteen yleisökeskiarvo on 8000 katsojan pinnassa. 20% alle budjetoidun, joka voi vetää yrityksen johdon mietteliääksi.

Disclaimer: en ota kantaa poliittiseen tilanteeseen tai KHL:n taustoihin. En millään tavoin. Tunnustan, että kysynnän esteenä voi olla geopoliittisia aiheita tai omistajuuteen liittyviä maineongelmia.

Tarvittiin pieni ahaa elämys: mitä Helsingin katukuvasta on NÄKYVÄSTI puuttunut tänä alkusyksynä? Mikä on ollut varma merkki syksyn tulosta?

Katukuvassa ei ole näkynyt Jokereita! Minä. Me. Jokerit. Ulkomainonta on ollut vuosia varma merkki talven tulosta. Outoa siis ihmetellä ettei areena joka ilta täyty. Markkinointi on suunnitelmissa unohtanut(?) tärkeimmän ei-faneja halliin vetävän viestinnän työkalun.

.
.
.
Mainonnan.

Helsinkiläisellä penkkiurheilijalla on paljon vaihtoehtoja. Syyskuussa jalkapallokausi on ratkaisupaikoissa. Lokakuussa starttaavat muuta sisälajit. Televisiossa pyörii Valioliigaa ja muita huippusarjoja. Lämmin syksy houkuttelee itsekin ulkoilemaan. Vapaa-ajasta on kova kilpailu. Kaikkia vaihtoehtoja ei muista.

Luulisi, että sosiaalisen median suosio riittäisi vetämään halliin väkeä. Ei ehkä riittänyt sittenkään. Brändin sometileillä tulevista peleistä huhuillaan jatkuvasti, mutta ilman mainontaa peitto on alle 5% seuraajista.

Mutta perinteinen mainonta on huutanut poissa oloa! Siihen tuli tosin korjaus - hauskaa sinänsä, että tänään maanantaina aamulla bongasin spåran takaseinästä Jokerit-mainoksen!!! Hieno reagointi!

Uskon, että Pasilan toimistolla on hyväksytty tosiasiat: ei riitä, että huutaa lujaa omalla saitilla ja Twitter-kanavalla tai pommittaa kausarin omistajia maililla. Peitto ei riitä, ei millään. Kilpailuilla vapaa-ajanmarkkinoilla muistuttavan viestinnän pois jättäminen osuu lähes heti omaan nilkkaan. Joku tai jokin muu vie sinun asiakkaasi.

Koska:

Maksettu media. Myynnintekijä.

p.s. kannan lokakuussa korteni kekoon ja menen huutamaan ainakin Riian Dynamon nurin. Mukaan otan tyttäreni, jonka ensimmäisiä täysiä virkkeitä oli ”Otto on kone”. Hän myös kommentoi tätä kirjoitusta lakonisesti – ”Aika hyvä”.

p.s. huomio tyhjien katsomojen täyttämisestä mainonnan avulla koskee KAIKKI lajeja, ei vain lätkää tai narripaitoja!

Neljä vaativaa kysymystä työstä

“Miksi olet valinnut tämän ammatin?"
“Mikä motivoi sinua työssä?"
“Mistä tiesit, että olet saavuttanut riittävän ammatillisen osaamisen?"

Ammattikorkeakoulun oppilaat osaavat olla brutaaleja.

Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita minulle osoitettiin kertoessani heille mitä teen työkseni. Kysymykset ovat erinomaisia. Kun osaat näihin vastata uskottavasti, opettamiselle ja tiedon jakamiselle, on luotu syvempi kaikupohja. Kertomasi asiat eivät ole vain sanoja vaan niiden takana on tarkoitus.

Miksi olen valinnut tämän ammatin? En valinnut ammattia vaan olen seurannut eteeni auenneita polkuja. Minustahan piti tulla ammattilaiskoripalloilija. Tai ainakin hyvä insinööri. Nämä polut sulkeutuivat, mutta uusia avautui.

Uteliaisuus. Kärsimättömyys. Ambiverttiys. Rajojen yli meneminen. Tutkitusti joitakin dominoivia luonteenpiirteitäni. Lukiossa yksi epämiellyttävimpiä asioita oli esityksen pitäminen. Päivät ennen sitä oli pilalla vaikka lukiossa sai vielä LUKEA PAPERISTA! Ylitin epävarmuuden kynnyksen mennessäni 25 vuotta sitten noviisina ensimmäistä kertaa valmentamaan IT-juttuja. Sillä tiellä ollaan. Itsevarmuuden noustessa esiintyminen ei ole enää peikko. Mutta aina pitää harjoitella uudestaan ja uudestaan.

Uteliaisuus motivoi. Oikeastaan uusien asioiden ymmärtäminen. Ei vain löytäminen vaan asioiden ja asiayhteyksien ymmärtäminen. Miten asia X liittyy asiaan Y aiheen Z kautta. Suoraviivaisessa kvartaalibisneksessä, jossa ensi kuun tulos merkitsee ja ajaa tekoihin, tällä asenteella saa joskus nenilleen. Eikä se haittaa, koska sekin on opiksi. Eteenpäin, sanoin mumko lumihangessa.

Ilo motivoi. Olen valtavan iloinen ja onnellinen, että polku on tuonut eteen kaikki ne työt ja tehtävät, joita olen saanut kokea. Haastattelut, keskustelut, kirjoitukset, copytekstit, puhetilaisuudet, vuokaaviot, sisältöpäivitykset, valmennukset, ideoinnit, dokumentoinnit, piirtämiset, myyntikäynnit, myyntipresentaaiot, neuvottelut, budjetoinnit, esimiestyöt, koodaamiset ja kuvankäsittelyt. Helsingissä, Turussa, Oulussa, Vaasassa, Tukholmassa, Dallasissa, Lontoossa, Oslossa, Kööpenhaminassa, Dusseldorfissa, Alicantessa, Amsterdamissa, Tartossa ja Sallassa.

Tätä kirjoittaessa olen työmatkalla kohti aivan uutta paikkakuntaa, jossa tapaan joukon täysin vieraita ihmisiä, joiden kanssa vietämme koko päivän. Lopputuloksena toivon ja uskon, että huomenna he tekevät parempi markkinointipäätöksiä. Valmennuksen riesa, että toimeenpanoa näkee liian harvoin. Uskon, että tätäkin päivää mietin jälkeen päin iloisella mielellä.

Viimeinen alun kysymyksistä on vaikein. En tiedä vastausta. Ehkä kun valmennuspäivän hintalappu ei ole enää kynnyskysymys. Ehkä kun sinua pyydetään puhumaan tilaisuuteen aiheesta joka ei ole aivan ydinosaamistasi. Ehkä kun sosiaaliseen verkostoosi liittyy silmäätekeviä. Ehkä kun sinulla on junan ikkunasta ulos katsoessasi tunne, että ihan sama mitä uutta eteen tulee, pahinta olisi ettei niitä tulisikaan.

Antti

Teksti on alunperin julkaistu Metropolian AMK:n blogissa. Opetan syksyisin markkinointiviestinnän strategiaa toisen vuosikurssin opiskelijoille.

p.s. ensi kerralla vastaan yhteen kysymyksistä: "Onko sinulla ollut hankalia asiakkaita? Millaisia ne on?" Onko vapaaehtoisia :) ?

Sosiaalisen median seitsemän kuolemansyntiä

Siitä on kymmenisen vuotta. Markkinointisuunnitelmiin ilmestyi uusi rivi: sosiaalinen media.

Alkuun tuo tarkoitti budjettiallokaatiota yleensä Facebook-brändisivun toteutukseen kivoine fanin kalastuskilpailuineen. Muistathan, kun fani oli menestyksen mittari?

Meillä on yhtäkkiä "tori", jossa digitaaliset sisällöt (content), yhteisöt (communities) ja keskustelut (conversations) kokivat todellisen renesanssin.

Viimeistään Facebookin pörssilistautumisen yhteydessä "tori" sai nykyisen muodonsa. Some-palvelujen läsnäolosta tuli välttämättömyys löydettävyyden vaatimuksen ja äärimmäisen tehokkaiden mainosalgoritmien ansiosta.

Status quo on jatkunut pitkään samanlaisena. Jopa puuduttavan samanlaisena. Ei liene mainoskampanjaa, jossa ei olisi Facebookin mediaostoa? Ei taida olla yhtään yritysvideota, joka ei päätyisi YouTube-kanavalle? Onko yhtään asiakaspalvelua, joka ei olisi käynyt Twitterin 101-kurssia? Mainitse nuorisoa kosiskeleva briffi, jossa ei mainita Snapchattiä nimeltä?

- - - -
Sain kunnian vetää yhteen sosiaalisen median nykytilaa työnantajani asiakasaamussa ja pohdiskella mihin on tultu.

Hetken mietittyäni nimesin aamun "Sosiaalisen median seitsemän kuolemansyntiä" -nimellä. Kuolemansynnit löytyvät alla olevasta esityksestä, mutta tärkeämpää oli , että asiakkaamme palaisivat hetkeksi takaisinpäin ja kysyisivät itseltään riittävän monta kertaa miksi, miksi ja miksi?

Miksi sosiaalinen media on osa viestintä- ja markkinointisuunnitelmaan? Mitä tavoittelemme? Sisäisesti tai ulkoisesti? Mihin isompaan tavoitteeseen sosiaalinen media linkittyy?

Voisiko sosiaalisesta mediasta, yhteisöistä, keskusteluista, sisältöjen virrasta ja vuorovaikutuksesta olla muuhunkin kuin korvaamaan "25-44-vuotiaat päivittäisostopäättäjät mediasuunnitelmassa? Väitän, että on. Tästä lisää myöhemmin.

Mitä mieltä olet?

Sosiaalisen median seitsemän kuolemansyntiä from Antti Leino

Kuvat kuten aina tässä blogissa ovat Unsplash-palvelun teostovapaita tuotteita

Ruotsalaiset mainokset keveässä analyysissä

Poimin kesällä käteeni Queer-nimisen seksuaalivähemmistöille sunnatun julkaisun kahvinupposen äärellä. Oli sopivasti Tukholman Pride-viikon aatto. Silmäillessäni lehteä jäin miettimään lehdessä ollutta kuluttajamainontaa. Pankkeja, matkatoimistoja, kulutuselektroniikkaa jne.

Media on viesti - varsinkin kuin median kuluttaja ei oikeastaan ole ko. median kohderyhmää vaan enemmänkin satunnainen ohikulkija.

Aika moni mainostaja oli “räätälöinyt” mainoksen mediaan sopivaksi. Vähintään sateenkaaren värit loistivat kuvassa. Osassa varsin onnistunut puhutteleva otsikko. Osa aika kamalaa suoritetta. Jäin miettimään, pitäisikö jokaisen mainoksen räätälöityä median mukaan: hieman erilainen teleoperaattorimainos MeNaisissa, toinen version Tekniikan Maailmassa ja kolmas versio Arvopaperissa? Olisiko ideaa?

Mutta onko niin että brändin pitää alleviivata avarakatseisuutta vuonna 2018? En tiedä.

- - - -

Tästä seuraakin leikkimielinen mainonnan arvointi. Raadissa yksi ihminen, jolla riittävästi ystäväpiirissä vähemmistöjä sekä vuosien kokemus Helsingin epämääräisessä yöelämässä.

Paras kliininen sateenkaarimainos: Smeg
Erä-lehteen sama maastokuvioisena ja Talouselämään dollarin vihreänä, kiitos. Ette sitten muuta keksineet. Technology with Style. Style? Makuasia. Ei kiistellä.

Paras otsikko: Agria
Antaa tilaa hiffata ja sitten hymyilyttää ja vähän surettaa samaan aikaan. Mainio casting.

Paras casting: TUI
Nuori nainen ei ole koskaan idea. Muuten linjassa näkemäni mainonnan kanssa. Asetelma on hauska ja mediavälineen ansioista porautuu lukijan korvien väliin sekunnissa. Punatukkaisen kannattaa olla varovasti auringossa.

Paras sterotypia: Sheraton
Jos minulla olisi poikaystävä, niin hänen ei tarvitsisi näyttää minulta. Mainos on vähän liian alleviivaava minun makuuni. Nättejä ovat mallit, teksti sen sijaan susiruma. Siksi jätin mainokset väärinpäin.

Paras visuaalinen idea: SJ
Kikkailevan kiva stereotypioiden rikkoja. Muistaakseni Argentiinassa on n 15 sukupuolta. Teksti mukavan linjassa konseptin kanssa. Tykkään.

Grand Prix: Love
Rakkaus on mitä me kaikki kaipaamme. Loistovan ihanan yksinkertainen. Tuotekeskiössä. Silti kaunis ja koskettava. Raadin suosikki. Toimii vaikka myös Damernas Världissä tai perjantain Dagens Industrissa.

Erityispalkinto cliche: Nordea
Titanic. Kaksi miestä keulassa. Tarvitseeko sanoa enempää. Ainakin on saanut mainostoimisto vähintään 6 lokaatiokuvauspäivää ja puvustaja töitä.

Uudistu ja elä

Elokuu on vuosien ajan ollut minulle uuden 12 kk periodin aloitus. Kesälomalla aivot ovat käsitelleet uusia ja erilaisia asioita. Eivät levänneet vaan ottaneet vastaan uudenlaisia ärsykkeitä. Elokuussa maailma on lämmin ja lupauksia täynnä. Elokuussa on ihanaa käydä katsomassa maailman parhaan taidevalokuvaajan Herb Rittsin näyttelyä. Elokuisena iltana on leppoisaa reflektoida mennyttä “vuotta”, haaveilla ja suunnitella seuraavaa uudistumista.

"Pysyäksesi relevanttina - paitsi taloudellisesti myös ennen kaikkea yhteiskunnallisesti - sinulla täytyy olla kyky oppia koko ajan uutta ja uudistua, ainakin vielä nuoressa viidenkymmenen vuoden iässä”.

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia -kirjojen tekijän Yuval Noah Hararin seuraavan teoksen lause antaa jokaiselle armoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Isäni on yksi todiste tästä. Hän aloitti golfin pelaamisen vasta eläkkeelle jäätyään. Nyt muutamia vuosia myöhemmin saan pelata ihan tosissani jatkaakseni voittokulkua reikäpeleissä.

- - - -

Reilu vuosi sitten päätin etten ota vastaan vaativaa tulosyksikön vetovastuuta. Päätös ei ollut mitenkään helppo. Harvoin jos koskaan olen sanonut ei uralla etenemiselle. Yksi keskeimmistä syistä oli testata itseäni: osaisinko toimia organisaatiossa rivityöntekijänä vuosien johtoryhmätyöskentelyn jälkeen. Mitä tapahtuisi kun et enää ole päättämässä, et ole tilanteen herra, et tiedä talousnumeroita reaaliajassa, et valitse enää uusia kollegoita rekrytilanteissa tai mieti alaisesi tekoja ja kehittymistä.

Opettavaista. Rentouttavaa. Ammatillisesti loistovalinta koska fokus on ollut vain asiakastyössä. Uusien työtapojen, erilaisen projektityön ja työkalujen sisäänajoa. Leanin sisäänajoa markkinoinnissa. Uusien digimedian ostoalustojen haltuunotto. Monta uutta ja erilaista asiakastoimialaa. Ajoittaista huonoa omatuntoa alhaisen laskutusasteen kanssa (ei seepra juovistaan pääse). Ironisen myynti-insinöörin lasautuksia Yliopiston Tekoäly-kurssin suorittaminen ja muutaman ravintoladinnerin verran laajempi espanjankielen sanavarasto

Viime vuoden hiljainen uudistumisprosessi oli kaikinpuolin onnistunut. Peilistä katsoo fiksumpi, kärsivällisempi ja terveempi ihminen. Lähden uudella innolla taas opettamaan nuorisoa ammattikorkeakouluun. Lisääntynyt etätyöskentely muistutti minua, että ilman aktiivista, osallistavaa ja toisia innostavaa tiimiä minusta kaivautuu se introvertti, joka luolamiehen sielussani tulta pitelee.

- - - -

Ennen elokuun tulenhohtoisia venetsialaisia on hetki suunnitella seuravaa 12 kuukauden jaksoa. Katsoa eteenpäin. Olla murehtimatta mitä on elämä tuonut portfolioon. Ajattelu alkaa laittamalla paperille (exceliin) asiat, joista nautin, osaamiseni, kehittämisen kohteet ja tietysti realistiset haaveet lähitulevaisuuteen. Sillä ilman realistisia haaveita ei ole hyvää tulevaisuutta. Yksi päätös on kirjoitella enemmän tähän blogiin.

Eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa. Levylautasella George Michaelin kaunis Patience.

Puolivuosisataa edessäpäin

Pääsiäisenä täyttyi elämäni matkamittarissa tasavuodet. Olin tarkoituksella matkoilla. En olisi oikein tiennyt miten tätä merkkipaalua juhlistaa, joten päätin ottaa muutaman päivän itselleni. Vuosi vuoden, matka matkan jälkeen olen entistä ihastunut Iberian niemimaahan ja sen historiallisiin keskisuuriin kaupunkeihin. Vähän lämpöä, hyvää ruokaa ja juomaa, paljon eläväisiä ihmisiä ympärillä. Kerrassaan mainio ympäristö reflektoida hieman mennyttä ja katsoa tulevaisuuteen.

Elämässäni on neljännesvuosisatainen sykli. Kaksikymmentä vuotta sitten otin laivan Tukholmaan itsekseni. Olin keskinkertainen korkeakouluopiskelija. Ehkä jopa väärässä opinahjossa. Lupaava koripalloura oli katkennut kirjaimellisesti. Elämältä oli suunta kateissa. Tai ainakin siltä tuntui tuolloin. Jälkeenpäin voin sanoa, että olin väärässä. En vain tiennyt, että elämää ei voi ohjelmoida. Elämä tapahtua ja tulee luokse kunhan muistaa ottaa sen avosylin vastaan.

Näin kävi minulle tuon pitkän viikonlopun naapurimaavisiitin jälkeen. Neljännesvuosisadan matka on ollut yhdellä sanalla huikea. Menin kiinnostavaan kouluun, toki valmistuin ensimmäisestä. Jatkoin koripalloa alasarjoissa. Päädyin osa-aikatyöhön, jossa yhdistyi insinööri- ja viestintäminäni. Tutustuin sattumien ja onnellisten tähtien ansiosta fiksuihin ihmisiin, päädyin kiinnostavaan duuniin, sitten toiseen, avautui kolmas ja neljäs... Olen ollut enemmän yleisön edessä lavalla kuin esiintymiskammoinen saattoi koskaan aavistaa.

Uteliaisuudesta, halusta oppia, nähdä ja ymmärtää eli insinööriydestä olikin vain hyötyä. Olin mukana internet-hypessä. Oikeaan aikaan. Samalla matkalla rakastuin. Saanut ison osan siitä mitä nuorempana haaveilin. Olen nähnyt enemmän maailmaa kuin olisin koskaan aavistanut. Oh boy. Lontoo on (vielä) toinen kotikaupunkini. Aurajoen rannat ovat kova kilpailija. Mutta Stadi on aina ykkönen sydämessäni.

Totean ääneen, että olen onnistunut elämässäni tähän mennessä valtavan paljon kuin epäonnistunut. Jälkimmäisistä voin vain oppia. Toivon oppineeni. Uskon oppineeni.

Nyt on uuden neljännesvuosisadan aika. Minne se minut vie, en tiedä. En suunnittele. Lupaan olla armollinen itselleni, ystävällinen ihmisille, uskollinen rakkailleni, kohtelias tuntemattomille. Elämässä tulee aina vastaan suurempia ja pienempiä persoonia kuin minä itse. Vältän riidanhaluisia. Lähelläni on uusia ihmeellisiä asioita, joita helliä. Jatkan uteliaana. Pysähdyn entistä herkemmin katsomaan maailman yksityiskohtia. Yhä useammin haluan illalla sanoa itselleni: “tänään oli hyvä päivä”.

Matkaa on vielä toinen mokoma edessä. Tänään aamulla keski-ikäinen mies pakotti itsensä aamulenkille. Palatessani Guadalqulvir-joen mutkasta hotellille vastaan pitkin avenueta hölkkäsi ainakin sen neljännevuosisadan itseäni iäkkäämpi mies reipasta vauhtia. Sanoin itselleni: “tuossa olin minä seuraavan 25 vuoden päästä”. Hyvää viikonloppua. Kiitos tuhannesti muistamisesta upeana merkkipäivänä. Syntymäpäivä on taas yksi porras kohti aikuisuutta. Pidä huoli itsestäsi ja heistä, joista välität.

Antti

Brändi se on monopolillakin

Brändi on mielikuva, joka syntyy viestin vastaanottajan korvien välissä. Mielikuva on positiivinen, neutraali tai negatiivinen riippuen millaisia kokemuksia vastaanottajalla on viestin lähettäjästä. Kokemukset ovat syntyneet sekoituksena tuotteesta, palvelusta, jakelusta, mainonnasta, viestinnästä ja lähettäjän käytännön teoista.

Viestin lähettäjä, markkinoija, ei omista brändiä. Brändi on henkilökohtainen ja sen omistaa vastaanottaja. Olikin erikositalukea Kauppalehden 16.2.2018 Marimekon 2017 tilinpäätösuutisesta lause: “Marimekon brändi on nyt paremmassa kunnossa kuin aikoihin…” - ilman kohderyhmän tutkimusdataan viittausta, tämä on iso brändikäsitteen väärinymmärrys - tai toimittajan henkilökohtainen mielipide.

Brändiä pitää aina ohjata haluttuun suuntaan - valittuja suuntia on lukuisia. Suunta syntyy usein asemoitaessa yritystä markkinaan ja suhteessa toimialan kilpailijoihin. Yritys voi viestinnän, tuotteen, palvelun ja tekojen kautta olla kansalaisen paras ystävä, toimialan raivoisa häirikkö, uuden sukupolven haastaja, valaistunut hyväntekijä, visionääri etc. Tätä valintaa vasten suunnitellaan mainontaa, pakkauksia, viestintää ja kaikkea myynninedistämistä. Asiakaspalvelu, liiketilat ja jopa tuote itse nojaavat valittuun tyylilajiin.
- - - -
Monopolit ovat erilaisessa tilanteessa.

Koska niillä ei ole luontaisesti uhkaajia, ei niiden tarvitse samalla tavoin kilpailla perinteisin markkinoinnin keinoin. Tuote voi olla vähän sinnepäin, hinta posketon, jakelu järjestetty hankalasti, viestintä lähes olematonta, ihmiset epäystävällisiä, pakkaus vanhanaikainen ja tätä kaikkea tuottava prosessi vähän sinnepäin. Esimerkkejä syntynee nyt jokaisen lukijan mieliin.

Brändi on se monopolillakin. Positiivinen, neutraali tai negatiivinen.

Vapaa-ajanasunnollani on lämmitysmuotona takan lisäksi suora sähkölämmitys. Eilen kotiin tulessa eteisessä odottti joka kuudes kuukausi saapuva sähkönsiirtolasku Carunalta.

Pelkkä kirjeen näkeminen aiheutti epämiellyttävän tunteen. Varsinkaan talvella tuon kirjeen avaaminen aiheuttaa pienimuotoisen *******sen. Käyttö on pientä, verot isot ja omistajia lihottava “perusmaksu” on suhteessa tolkuton.

Heitin Facebookissa kysymyksen verkostolleni, että onkohan tässä maassa mielikuvaltaan, siis brändiltään, vihatumpaa tai synkempää yritystä kuin Caruna. Aika vähän löytyi “kilpailijoita” tässä leikkisässä kategoriassa. Jopa Carunan visuaalinen identiteetti plussineen sai kyytiä (“plussa symbolisoivat omistajan lomakon kasvua”) ja asiakaspalvelua pidettiin “kylmäkiskoisena”.

Jäin miettimään mitä Caruna voisi tehdä jos jostain hermohäiriöstä johtuen yrityksen johto haluaisi muokata brändimielikuvaa positiivisemmaksi?

Muutama ajatus tuli mieleen.

1) Maksa enemmän veroja Suomeen. Brändi on kokoelma tekoja ja viestejä. Ihan ykkösenä Carunan pitäisi osoittaa, että kuluttajilta kerätyt eurot hyödyntävät yhteiskuntaa. Yhtiön liikevoitto oli vuonna 2014 yli 50 miljoonaa euroa. Yhteisöveroa Caruna maksoi liikevoitosta vain 1,6 prosenttia eli vähän yli 800 000 euroa, kertoo Ylen artikkeli. Tälläinen uutinen ei mielikuvaa paranna

2) Anna voittojen näkyä Suomessa. Caruna voisi ottaa oppia toisesta alueellisesta ja lainsäädännön kautta syntyneestä monopolista Veikkauksesta. Positiivista mielikuvaa rakennetaan vahvasti urheilun ja kulttuurin mahdollistamisen ja sponsoronnin keinoin. Veikkauksesta ja rahapelaamisesta voi olla montaa mieltä, mutta urheilun ja kulttuurin ystävä arvostaa rahoitusta. ei jäädä tätä nyt märehtimään, mutta onko yhtään joukkuetta jonka selässä lukee “Caruna”? Toivotaan.

Koska ylläolevia tekoja tuskin tapahtuu, niin annetaan pari kuluttajavinkkiä ennen sähköntuotannon omavaraisuuteen siirtymistä:

3) Omista Carunan omistajaa. Carunan omistavat pääomarahastot australialaianen First State Investments (40%), kanadalainen Borealis Infrastructure (40%), julkisen sektorin eläkelaitos Keva (12,5%) ja työeläkeyhtiö Elo (7,5%).

80% omistuksesta on siis ontariolaisilla (OMERS) eläkeläisillä ja australaisella Commonwealth-pankilla. Näistä jälkimmäistä voi omistaa Sydneyn pörssin ASX:n kautta. Helpoiten tämä taas onnistuu ostamalla esimerkiksi Fidelity Funds - Australia Fund A-DIST-AUD -rahasto-osuuden (tämä ei ole sijoitussuositus!). Samainen First State omistaa myös kotimaista Digitaamme.

4) Boikotoi. Kapinoi sähkön hintaa Suomessa boikotoimalla Carunan pääomistajien kotimaiden tuotteita. Ei ole helppoa, mutta jääkylmät Fostersit jäävät nyt ostamatta. Montrealin ja Toronton sijaan kannatan jatkossa Las Vegasia ja Carolinaan.

Tämä on sitä globalisaatiota parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Mitä ajatuksia sinulle tulee monopolien brändimielikuvasta?

GDPR ei ole niin hankala kuin annetaan ymmärtää

Toukokuun (edit) 25. 18. päivä astuu voimaan EU direktiivi tietosuojasta, General Data Protection Regulation eli lyhyemmin GDPR. Aiheesta löytyy sivukaupalla informaatiota omalta saitilta.

Meille verkkomainonnan parissa työskenteleville GDPR on aiheuttanut pientä päänvaivaa, sillä käsittelemme viikoittain paljon esimerkiksi evästedataa. Se onkin hieman eri stoori ja vaihtelee hieman kenen datatarjoajan kanssa aiheesta keskustelen.

GDPR koskee myös jokaista markkinoijaa, joka kerää ja käsittelee asiakkaisiin ja prospekteihin liittyvää informaatiota. Te onneksi pääsette "helpolla". Lyhyesti, jos sinulla on toisen osapuolen henkilötietoja, kirjaa itsellesi tietosuojaseloste. Jos keräät niitä sivustolla, laita selsote sivustolle footer-inkin taakse.

Tietosuojaselosteessa mainitse seuraavat asiat:

* mitä tietoja on kerätty
* mistä hankittu, esim yhteydenotot lomakkeen kautta
* mihin käytetään, esim uutiskirjeen lähettämiseen tai verkkomainonnan kohdentamiseen
* milloin poistetaan, joko milloin tuhotaan tai kehen ottaa yhteyttä tietojen poistamiseksi

Sisältö vaihtelee tapauskohtaisesti, mutta yllä olevalla pääset alkuun. Vinkkaa, jos tiedät lisää aiheesta. Odotan myös mielenkiinnolla ensimmäisiä tulkintatapauksia.

EDIT:

Ystäväni Magnus Silén muistutti, että "useimmissa tapauksissa pitää erikseen saada henkilön hyväksyntä tietojen tallentamiseen spesifiseen tarkoitukseen. Ja se hyväksyntä pitää olla eksplisiittinen, ei riitä että tieto on piillotettu jonnekin syvälle sivuston käyttöehtoihin."

Hyvä lisäys!

Ilmaisia lounaita ei ole olemassa

“Mahtavaa ja ilman mainontaa” “Mediabudjetti 0€!!” “Mikä julkisuus ilman mitään markkinointia!”

SpaceX-yhtiön Falcon Heavy-raketti onnistui eilen nostamaan avaruuteen tilauskuorman ja 2/3 kantaraketeista palasi onnistuneesti takaisin laukaisualustalle. Hintalappu laukaisulle oli 90 miljoonaa dollaria.

Media- ja some-meteli syntyi, koska raketin ainoa lasti oli Tesla Roadster-henkilöauto. Autoon oli sopivasti liitetty mystiikkaa David Bowies musiikista scifi-kirjallisuuteen. Ja koska molempien firmojen takana on myyttinen Elon Musk, ei julkisuudesta ollut puutetta. Julkisuus sopii mitä parhaiten Muskille. Mies osaa orkestroida tapahtumia ja tekoja niin, että koko planeetta puhuu niistä.

Olen kade.

MUTTA, nyt hemmetti sentään. Tämä show ei todellakaan ole ilmaista markkinointia. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, tai harvassa ovat. Näen punaista kun ihan fiksut ihmiset vetävät markkinoinnin kohdalla viivat suoraksi. Markkinointi = mainonta.

Ei. Opettaja-minä näkee punaista. Tesla/SpaceX-operaatio on upea markkinoinnin suoritus, joka on maksanut satoja miljoonia. Markkinoinnin silmin investointi ei ole mennyt viestintään (promotion) vaan tuotteeseen ja jakeluun. PR-tiimin palkka on tässä pieni lisä.

Totta, mainontaan ei laitettu penniäkään.

Kuuluisa lause menee, että vain luuserit maksavat rakkaudesta. Eli ostavat mediasta mainontaa. Muutama harva onnistuu luomaan tuotteita, tarinoita ja tekoja, jotka elävät suusta-suuhun, offlinesta online ja takaisin. Tekoja, jotka aiheuttavat keskusteluja, koska ovat provokatiivisia, yllättäviä ja uskaliaita. Tekoja, joiden tallenteet lähtevät kiertämään sosiaalisia verkostoja. Loput meistä ottavat kiltisti lompakon esille ja höyläävät impressioita ja klikkejä.

---

Onnittelut sekä Teslalle että SpaceX:lle. Silti 90 miljoonaa dollaria on hirveä summa rahaa. Sillä voisi ostaa kaiken Suomen ulkomainonnan ja jäisi vielä tuotantoon sievoinen summa. Vuodeksi. Eräs energiajuomajätti käytti arviolta 50 miljoonaa dollaria siihen, että sai lähetettyä miehen avaruuteen ja laskuvarjolla ehjänä takaisin. Katsojia livelähetyksessä 8 miljoonaa. Teslan lähtöä seurasi “vain” reilut 2 miljoonaa. Ei sekään huonosti, mutta yrityksen tuotannon skaalautuminen on tuskallisen hidasta.

Kirjoitin aiheesta jo 5 vuotta sitten muutaman rivin: http://lowreality.blogspot.fi/2012/12/mainoselokuvasta-brandattyyn.html hieman enemmänkin.

Näistä pitää vain oppia, että tuotekehitys ja markkinointi, myynnin tekeminen kulkevat aina aivan käsikädessä. Toista ei ole ilman toista. Eikä ilmaisia lounaita. Eikö niin?

Viraali Korjaamo 9.2.2010 from Antti Leino

Lähteitä
https://www.theverge.com/2018/2/6/16981730/spacex-falcon-heavy-launch-youtube-live-stream-record
https://www.quora.com/What-was-the-budget-of-the-Red-Bull-Stratos-Mission
https://www.theguardian.com/technology/2018/feb/07/tesla-quarterly-loss-elon-musk-spacex

Lean Marketing: ketterämpää markkinointiviestintää

Mihin katosi Growth Hacking?

Markkinointipiireissä on uusi muotisana “lean”. Ketterän toiminnan, leanin, perusidea on testata suppeinta mahdollista ratkaisua osajoukolla kohderyhmää, mitata syntyneet vaikutukset ja muuttaa yhtälössä jotain parametriä. A/B-testausta sanoisi vanha kansa.

Esimerkiksi verkkokaupassa muutetaan toimintopainikkeiden muotoilua joka viidennen kävijän kohdalla muutaman viikon ajan ja mitataan seurauksia. Tämän pohjalta voidaan päättää otetaanko uusi design käyttöön koko sivustolla ja luuppiin toinen muotoiluvaihtoehto.

Tuotekehitys onkin leanin keskeisiä hyödyntäjiä: identifioidaan ongelma ja luodaan suppein mahdollinen ratkaisu eli Minimum Viable Product (MVP). Kun MVP on ulkona, mitataan reaktiot ja kerätään tutkimusdata.

Leanin hienous on jatkuvassa oppimisessa. Ympäristö ja yhteiskunta yrityksen ympärillä muuttaa vähitellen muotoaan ja leanin avulla voidaan jatkuvasti hakea optimaalista ratkaisua. Tämän ymmärsivät ensimmäisenä japanilaiset autotehtaat jo 80-luvulla soveltaen ketterän tuotannon malleja tehtaissa.

- - - - -

Nyt myös markkinointipiireissä on innostuttu lean-mallista. Periaate on yksinkertainen:

Rakenna > Mittaa > Opi > Rakenna uudestaan > Mittaa > Opi

Voisiko tätä soveltaa markkinointiviestintään?

Markkinointitiimit lähes poikkeuksetta operoivat valmiin tuotteen tai palvelun kanssa. Jakelukin on usein sementtiin valettu, joten ketteryyttä pitääkin hakea hinta- ja viestintäkulmista. Otan tässä tarkasteluun viestinnän ja mainonnan suunnittelun ja tuotannon eli sen miten tavoitamme, kontaktoimme ja vakuutamme viestin vastaanottajan maksimaalisen tehokkaasti.

Monet mainontaan liittyvät päätökset syntyvät historiallisen tutkimustiedon perusteella. “Tiedämme”, että yrityspäättäjä on rationaalinen tai “tiedämme”, että margariinibrändin ostopäätös on tehty jo ennen kauppaan saapumista. Useimmat markkinointiviestinnän päätökset ovat leanin näkökulmasta testaamattomia valintoja. Taustalla oleva data on kerätty eri ratkaisuista kuin mitä edessä on nyt.

MVP on kaikkien ketterien startup-yritysten perusajatus. Ketterän markkinointiviestijän perusajatus on vastaavasti suppein mahdollinen kontaktointi, josta käytetään alalla nimeä Minimum Viable Approach (MVA).

Hypätään ketterään viestintäluuppiin:

1 Määrittele osajoukko kohderyhmästä. Esimerkiksi remontointi-, rakennus- ja sisutustuotteita myyvän ketjun kohdalla se voisi olla “kokonaispalvelua etsivät kaupunkilaiset naiset”
2 Luo tälle osajoukolle sopivia viestejä: “nyt helppo tapa sisustaa kaksio”
3 Määrittele ensimmäinen (tai ensimmäiset) viestintäkanavat. Suosin sosiaalista mediaa, hakua ja muita itsepalvelulla toimivia mainosverkostoja, jotta voin pitää luupin valvonnassa ja testata helposti ja edullisesti.

Tässä on harmillinen MVA:n kompastuskivi. Pitää tehdä rajauksia kuka viestin näkee. Kvartaalitaloudessa kuukausibudjetilla pienellä katteella operoiva markkinoija mieluusti kohdistaa viestit mahdollisimman laajalle. Jokainen kontakti on potentiaalinen kassavirran lähde.

Lähdetään lean-matkalle. Ensin osta ja tuota liikennettä. Mittaa liikenne (lähteet, laatu, konversiot). Tehtyäsi tätä mielestäsi riittävästi, vaihda luova (A/B testaus), palaa alkuun ja jatka kampanjaa. Vertaile tuloksia, opi toimivat viestit ja kanavat. Sovella tätä laajemmalle yleisölle. Palaa takaisin alkuun, jatkat ehkä samalla osa-joukolla tai vaihdat testiryhmää. Uudet viestit, hae kontaktit ja toista luuppi. Analysoi myös miksi jotkin viestit (tai kanavat) eivät toimineet halutulla tavalla.

Kasvuhakkerointi (Growth Hacking) on tämän toimintamallin yksi lähestymistapa ja konsepti. Erona leanin on ehkä suoraviivaisempi toiminta, jossa ei testata hypoteeseja - “tämä keltainen mainosviesti toimii tälle vasenkätisten kohderyhmälle” - vaan vaihdetaan heti jotain muuttujaa jos haluttua lopputulosta ei synny. Ketteryys on kuitenkin myös kasvuhakkeroinnin ytimessä ja kasvuhakkerointi on minulle leania.

- - - - -

Lean Marketing ja MVA ovat mielenkiintoinen tapa etsiä täydellistä ja integroitua markkinointiviestinnän strategiaa. Markkinoijalta ja toimistoilta se vaatii aiempaa ketterämpää operointia, A/B-testaamisen aitoa kulttuuria, nopeaa ja läpinäkyvää luovaa työskentelyä ja vahvaa uskoa hylätä toimimattomia ratkaisuja. Resursseja pitää olla käytettävissä nopeasti.

Miksi ketterää markkinointia? Markkinoija löytää nopeammin oikeat kanavat laadukkaiden kontaktien syntymiseen. Vähemmän on tarvetta loputtomalle etukäteisspekuloinnille - “minä en usko, että kukaan rakennuskoneyrittäjä käyttää Facebookia” tai “tuo lohenpunainen taivas on jotekin kivempi kuin tuo auringonlaskun sävyinen”. Lean pyrkii vähentämään markkinointiprosessissa syntyvää ylijäämää ja pyrkii maksimoimaan markkinoijalle kuuluvaa arvoa nopeuden, tehokkuuden, laadun ja kustannusten hallinnan kautta.

Lainaan loppuun Amazonin ex-chief scientistic Andreas Weigendia: “If you don’t know it, you measure it”.

Voiko leanin markkinoinnin periaatteen suoremmin sanoa. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen lukaisemaan Eric Riesin Lean Startup-kirjan, joka on myös käännetty suomeksi viime vuonna.

Facebookin kuuluisa näkyvyysmuutos

Tammikuun alussa Facbookin perustaja Mark Zuckenberg ilmoitti yhtiön tekevän merkittäviä muutoksia yhtiön tärkeimpään tuotteeseen News Feediin, kotoisammin uutisvirtaan.

Taustaa

Facebookin tuotetiimit ovat viime vuosina työstäneet uutisvirran algoritmia useaan otteeseen. Yhtiön tavoitteena on ollut, että sivuston käyttäjät löytäisivät joka käynnille uutta ja kiinnostavaa sisältöä. Uusi käynti on tarkoittanut lisää kassavirtaa mainosnäyttöjen muodossa.

Algoritmin kehitys on johtanut pitkälle siihen, että tuotteen käyttö on ollut viime aikoina passiivista mediakuluttamista. Eikä siinä mitään vikaa. Olen itsekin nauttinut siitä, että aamun ja illan puheenaiheet kohtuullisen helposti ovat solahtaneet esille. Helsingin Sanomien kolumnisti tekee vertauksen 90-lukun megahitin tamagotshin ja uutisvirran välille. Sopivasti tykkäilemällä aiheita, ryhmiä ja sivuja Facebookista on ollut 2010-luvun RSS-verkkosyötteiden korvike.

Jossain vaiheessa algoritmin kehitys nähtävästi karkasi käsistä ja uutisvirta täyttyi vielä syksyllä uutisotsikoista ja kaverin kaverin kaverin jakamista artikkeleista, joista en ollut kiinnostunut. Eikä ollut kovin moni mukaan. Kavereiden kommentit jäivät näkemättä ja päivitysvirran seuraaminen tuntui vain työläältä. Pienellä otoksella havaitsin myös, että alle 25-vuotiaat eivät olleet kovinkaan innostuneita “taistelemaan” algorimtin kanssa vaan heidän digiviestintä ja -kulutus on aikaa sitten kadonnut muihin some-kanaviin.

Uusi alku

Zuckerbergin uudenvuoden lupaus meni näin:

“…we’ve always put friends and family at the core of the experience. But recently we’ve gotten feedback from our community that public content — posts from businesses, brands and media — is crowding out the personal moments that lead us to connect more with each other.”

“The research shows that when we use social media to connect with people we care about, it can be good for our well-being.…passively reading articles or watching videos — even if they’re entertaining or informative — may not be as good.”

“The first changes you’ll see will be in News Feed, where you can expect to see more from your friends, family and groups.”

Kuulostaa hurskaalta. Taustalla on yksinkertainen ajatus - jollei tuote ole kunnossa sitä ei käytetä. Kun tuote on mainosrahoitteinen, olisi yritys kohta (no hetken päästä) haasteen edessä joka tapauksessa. Tiedotteessa yritys valmisteli jo nyt sijoittajia: ihmiset tulevat käyttämään palvelua vähemmän, mutta käytettyä aika olisi jatkossa laadukkaampaa. Mainossuomella: kävijämäärät tuleva laskemaan. Osakekurssi otti heti hittiä, mutta on sittemmin toipunut.

Käyttäjät tykkäävät

Käyttäjille uudistus tarkoittaa jo nyt, että entistä vähemmän uutisvirran näkyy muiden kuin “luotettujen” tuotemerkkien ja mediatalojen statuspäivityksiä, enemmän kauan kateissa olleiden ryhmien uusimpia päivityksiä ja entistä enemmän ystävien päivitysten kommentteja. Tällä viikolla yritys ilmoitti, että se antaa paikallisille uutislähteille enemmän näkyvyyttä. Tarkoittaako tämä YLEn, Hesarin ja iltapäivälehtien otsikoiden nousua virtaan entistä useammin - sen lähiviikot näyttävät .

Mainostaja maksaa

Yksi asia ei ole muuttunut. Facebook on sosiaalinen media ja pörssiyhtiö. Mediassa saa äänen esille mainostamalla. Facebookissa saat näkyvyyttä ja tavoitat yleisöt mainosrahalla. Orgaaninen brändnäkyvyys jatkaa pienemistä.

Pari käytännön ajatusta mainostajalle

1 - Sisällön on oltava (edelleen) laadukasta. Houkutteluotsikot ja todennäköisesti “tykkää ja voita arvonnassa” - kaltaiset otsikot saavat minimaalisesti jatkossa näkyvyyttä. Sosiaalisen median sisältösuunnitelmat menevät monella brändillä uusiksi ja näemme jatkossa enemmän pitkälti Facebookin ehdoilla suunniteltua sisältöä ja viestintää.
2 - Keskustelu ja kommentit saavat enemmän näkyvyyttä. Varsinkin sellaiset postaukset, joihin tulee kommenttien kommenttia voivat saada orgaanista näkyvyyttä. Käyttäjän välinen viestintä on algoritmin silmissä arvokkaampaa kuin käyttäjän ja sivun välinen vuorovaikutus. Johtaako tämä siihen, että yrityssivujen ylläpidon tulee jatkossa olla läsnä omilla profiileillaan?
3 - Budjetoi Facebook-näkyvyyteen. Kiltisti laskin käteen ja CPM 4€ hinnalla laskemaan miten paljon näkyvyyttä, viestilleen haluaa ostaa. Digimainosmediana Facebook on edelleen edullisimmasta päästä.
4 - Asenna viimeistään nyt Facebook Pixel eli koodin pätkä, jolla Facebookin mainostyökalu seuraa sivustosi kävijöitä. Pikselin keräämän informaation avulla voit kohdentaa mainosviestit vaikkapa sivustosi eri sivujen kävijöille, tai rakentaa sivustosi kävijöistä eri kohderyhmiä Facebook-, Instagram tai Messenger-kampanjoihin.
5 - Facebookin tuote “Groups” voikin olla tämän pelin musta hevonen. Jos yrityssivusta tulee pelkästään mainosalusta (ja asiakaspalvelukanava) niin brändin nimissä toimiva ryhmä voisi toimia yhteisönä. En ole sellaiseen vielä törmännyt mutta kommentoi jos tiedät tällaisen olemassaolosta :)
6 - Hyvä viestinnällinen idea ja konsepti vähäpukeinen nainen maalamassa talon seinää on tarttumaton viesti mediasta riippumatta.

Happy hunting!

Pääkuva kuten aina (c) Unsplash.com

Hakumainonnan sietämätön helppous

Saatan rikkoa jotain tekijäoikeusasiaa, mutta onhan tämä Jarlan Helsingin Sanomien tämänpäiväinen sarjakuva aivan helmi niin aihetta ymmärtäville kuin suomenkielen ystäville!

Lähde: HS

Kiitos päivän nauruista!

Mosaiikki mullisti maailmani

25 vuotta sitten tuleva diplomi-insinööri käveli Etu-Töölössä Helsingin Kauppakorkeakoulun käytävää tietämättä, että alle minuutin päästä hän kohtaisi tulevaisuutensa. Internet oli tietoliikennetekniikkaa, mutta oli kuin tähtiin kirjoitettu, että taivaan avautuminen tapahtuisi kauppatieteitä opiskellessa.

Olinhan minä nettiä käyttänyt 80-luvun lopulta alkaen. Tkk.fi-osoite oli lyöty kouraan toisena opiskelupäivänä. FTP:llä oli tullut siirrettyä koodausharjoitustöiden tiedostoja koneelta palvelimelle tai takaisin.

Mutta tämä syksyinen päivä Kauppiksessa tulisi olemaan erilinen. Mullistava. Perinpohjaisesti.

Enpä olisi arvannut, että löytäisin amerikkalaisen softan, joka mullistaisi elämäni monilla tavoin. Softan, joka on tuonut leivän pöytään pari kymmentä vuotta. Softan, joka on muuttanut miten katson elokuvia. Softan, joka tappoi lehtitilaukseni. Softan, joka pitää minut yhteydessä satoihin ihmisiin ympäri maailman.

Ja paljon muuta.

Kiitos Mosaic-selain 25-vuotta!

http://ky.hkkk.fi/~k23337