“Miksi olet valinnut tämän ammatin?"
“Mikä motivoi sinua työssä?"
“Mistä tiesit, että olet saavuttanut riittävän ammatillisen osaamisen?"
Ammattikorkeakoulun oppilaat osaavat olla brutaaleja.
Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita minulle osoitettiin kertoessani heille mitä teen työkseni. Kysymykset ovat erinomaisia. Kun osaat näihin vastata uskottavasti, opettamiselle ja tiedon jakamiselle, on luotu syvempi kaikupohja. Kertomasi asiat eivät ole vain sanoja vaan niiden takana on tarkoitus.
Miksi olen valinnut tämän ammatin? En valinnut ammattia vaan olen seurannut eteeni auenneita polkuja. Minustahan piti tulla ammattilaiskoripalloilija. Tai ainakin hyvä insinööri. Nämä polut sulkeutuivat, mutta uusia avautui.
Uteliaisuus. Kärsimättömyys. Ambiverttiys. Rajojen yli meneminen. Tutkitusti joitakin dominoivia luonteenpiirteitäni. Lukiossa yksi epämiellyttävimpiä asioita oli esityksen pitäminen. Päivät ennen sitä oli pilalla vaikka lukiossa sai vielä LUKEA PAPERISTA! Ylitin epävarmuuden kynnyksen mennessäni 25 vuotta sitten noviisina ensimmäistä kertaa valmentamaan IT-juttuja. Sillä tiellä ollaan. Itsevarmuuden noustessa esiintyminen ei ole enää peikko. Mutta aina pitää harjoitella uudestaan ja uudestaan.
Uteliaisuus motivoi. Oikeastaan uusien asioiden ymmärtäminen. Ei vain löytäminen vaan asioiden ja asiayhteyksien ymmärtäminen. Miten asia X liittyy asiaan Y aiheen Z kautta. Suoraviivaisessa kvartaalibisneksessä, jossa ensi kuun tulos merkitsee ja ajaa tekoihin, tällä asenteella saa joskus nenilleen. Eikä se haittaa, koska sekin on opiksi. Eteenpäin, sanoin mumko lumihangessa.
Ilo motivoi. Olen valtavan iloinen ja onnellinen, että polku on tuonut eteen kaikki ne työt ja tehtävät, joita olen saanut kokea. Haastattelut, keskustelut, kirjoitukset, copytekstit, puhetilaisuudet, vuokaaviot, sisältöpäivitykset, valmennukset, ideoinnit, dokumentoinnit, piirtämiset, myyntikäynnit, myyntipresentaaiot, neuvottelut, budjetoinnit, esimiestyöt, koodaamiset ja kuvankäsittelyt. Helsingissä, Turussa, Oulussa, Vaasassa, Tukholmassa, Dallasissa, Lontoossa, Oslossa, Kööpenhaminassa, Dusseldorfissa, Alicantessa, Amsterdamissa, Tartossa ja Sallassa.
Tätä kirjoittaessa olen työmatkalla kohti aivan uutta paikkakuntaa, jossa tapaan joukon täysin vieraita ihmisiä, joiden kanssa vietämme koko päivän. Lopputuloksena toivon ja uskon, että huomenna he tekevät parempi markkinointipäätöksiä. Valmennuksen riesa, että toimeenpanoa näkee liian harvoin. Uskon, että tätäkin päivää mietin jälkeen päin iloisella mielellä.
Viimeinen alun kysymyksistä on vaikein. En tiedä vastausta. Ehkä kun valmennuspäivän hintalappu ei ole enää kynnyskysymys. Ehkä kun sinua pyydetään puhumaan tilaisuuteen aiheesta joka ei ole aivan ydinosaamistasi. Ehkä kun sosiaaliseen verkostoosi liittyy silmäätekeviä. Ehkä kun sinulla on junan ikkunasta ulos katsoessasi tunne, että ihan sama mitä uutta eteen tulee, pahinta olisi ettei niitä tulisikaan.
Antti
Teksti on alunperin julkaistu Metropolian AMK:n blogissa. Opetan syksyisin markkinointiviestinnän strategiaa toisen vuosikurssin opiskelijoille.
p.s. ensi kerralla vastaan yhteen kysymyksistä: "Onko sinulla ollut hankalia asiakkaita? Millaisia ne on?" Onko vapaaehtoisia :) ?
No comments:
Post a Comment