Osin syynä tälle toki on, että 25 vuoden sisään mahtuu vain kourallinen järjestöjä asiakkaina. Siis asiakkaina, ei probono-projekteina. Suurin ja kaunein on ollut Suomen Punainen Risti. Tekemiseen olen soveltanut niihin aina samoja suunnitteluprosesseja kuin “kaupalliseen” toimijaan.
Mutta mitä eroa on kaupallisen toimijana ja järjestötoimijan viestinnän suunnittelun, strategisen ajattelun ja toteutuksen välillä? Minusta siinä on aika vähän eroja.
Molemmat havittelevat muutosta:
- kaupallinen toimija muutosta mielikuvaan, ostohalukkuuteen, ristiinmyyntiin, suositteluun
- järjestötoimija hakee muutosta mielikuvaan, lahjoitushalukuuteen,jäsenhankintaan, suositteluun, osallistumiseen.
Eroa mutta ei nyt niin merkittävästi etteikö markkinointimixin elementit soveltuisi molempiin. Hyvä tuote, hyvä “hinta”, hyvä jakelu, hyvät ihmiset, hyvät prosessit ja hyvä erottuva mieliinpainuva viestintä.
Totta kai. Ymmärrän esimerkiksi markkinointibudjeteista tai “myy aatetta mutta älä liikaa myy”-asenteista löytyvät erot, mutta hypoteettisesti - eikö järjestön viestintätiimi olisi voinut tehdä Colin Kaepernickin Dream Crazy-kampajan siinä missä kenkävalmistaja?
Onnistuakseen annetussa tehtävässä ja tavoitteissa:
- kaupallisen toimijan markkinointiviesintätiimi tarvitsee intoa, tunteenpaloa, uskallusta ja tekemisen meininkiä sekä yhdessä sovittuja prosesseja
- järjestötoimijan tiimi tarvitsee intoa, tunteenpaloa, uskallusta ja tekemisen meininkiä. Ja prosessin.
Ero on zero. Tiimit ovat usein eri kokoisia. Kysyn valmennuksissani osallistujien viestintätiimien kokoa ja olen päätynyt Suomessa lukuun 1,2 ihmistä (minä ja Pirkko mitä ehtii)
Järjestötoimija on markkinoilla usein "yhteisen hyvän” nimissä. Toimintafilosofia on hyväksyttävä, mutta se taakse meneminen vaarallista. Ihmisillä, kohderyhmillä, on rajalliset resurssit käytettävissään. Yhteinen hyvä ei ole aina ensimmäisenä mielessä.
Kaupalilnen toimija mittaa euroja ja markkinaosuuksia. Pitkässä juoksussa spontaatia tunnetuutta. Järjestötoimija mittaa jäsenmäärää ja lahjoituksia. Pitkässä juoksussa toivon mukaan köyhyyden, nälänhätien, mieleterveyspotilaiden, verenluovuttajien yms halutun suuntaista muutosta.
Vältän ottamasta kantaa onko mielenterveyshoitoaatteen markkinointi jotenkin parempaa ja puhtaampaa kun jäätelön markkinointi. Väitän vain, että kumpikin toimija voisi ammentaa ideoita ja ajatuksia toisiltaan. Molemmat riemuitkoon kun mittarit osoittavat toivottuun suuntaan.
Yhteisen hyvän puolesta
Antti
ps. kiitos Metropolia AMK:n Liiketalouden 2. vuosikurssin opiskelijoille, joiden kanssa yhdessä tätä dilemma mietittiin!
No comments:
Post a Comment