Ryhmät ovat luonteva seuraava kaupallistamisen askel Facebookille

Alle 15 vuoden toimintansa aikana Facebook on monesti luonut itsensä tavallaan uudestaan, mutta Facebook on alusta asti keskittynyt ihmisten ja organisaatioiden välisen yhteyden muodostamiseen ja tästä seuraneiden ajatusten jakamiseen maailmalle. Viimeisen vuoden aika tulleet yksityisyysiskut näkyvät - ja vaikka DAU numerot ovat edelleen astronomiset, ovat palvelun käyttäjät ovat siirtäneet yhteydenpitoa ja ajatusten vaihetoa vähitellen muille alustoille.

Facebook on aloittanut vastaiskun. Sen nimi on ryhmät. Ryhmien näkyvyyttä on lisätty niin navigaatiossa kuin sisällöissä. Sijainti, ammatti tai intohimot kulminoituvat nimenomaan ryhmät kautta. Vaikkapa ryhmät Salon puskaradio, Markkinointikollektiivi tai Korisliiga ennen ja nyt - ryhmät omalla kohdallani.

Tämä luo pohjimmiltaan joukon hypermerkityksellisiä "mini-Facebookeja", jotka ovat käyttäjälle helpommin hallittavissa ja löydettävissä. Ja ehkä - vain ehkä - ryhmien kautta tarjota Facebook voi tarjota käytätjille enemmän suojaa yksityisyyttä ja turvallisuutta koskevissas tilanteissa tai väärennettyjen uutisten lisääntymiseltä. En tiedä.

Helmikuussa julkaistulla uutisella, että tuotemerkit ja kustantajat voivat nyt siirtyä Facebook-ryhmiin (jos ylläpitäjät antavat edelleen luvan!).

Mutta mitä tämä voisi tarkoittaa markkinoijille? Vaikka mainonnan standardi on luoda yhteisiä demografiaryhmiä, kiinnostusalueita tai ajatusmaailmoja, viestinnän yhteensovittaminen uuteen Facebook-maailmaan saattaa merkitä uuden aikakauden alkua brändiviestintään, joka on paljon enemmän räätälöityä ja personoitua kuin koskaan ennen. Ehkä. Se voisi tarjota mahdollisuuden päästä entistä syvemmälle kuluttajien "ihon alle"; se voisi merkitä täysin uutta lähestymistapaa jakeluun alustalla.

Yksi asia on varma, ryhmiin panostaminen ei todellakaan ole viimeinen niistä muutoksista, joita näemme Facebookista. Varmaan on vain että yhtiö sekoittaa pakkaansa säännöllisesti säilyttääkseen kuluttajien luottamuksen ja uskollisuuden. Ja mainostaja maksaa viulut.

Kellokortti asiantuntijatyössä

Tänään uutisoitiin EU:n oikeusviranomaisen päätöksestä joka määrää työnantajan valvomaan työntekijän työaikaa. Työaika ei saisi ylittää 4 kuukauden jaksoissa 40 tunnin keskimääräistä työaikaa viikossa (linkki uutiseen).

Hesari revitteli klikkiotsikolla kellokorttien palaamisesta. Ymmärrän. Olen kellokorttiin tutustunut 30 vuotta sitten kesätöissä konepajalla.

Vaikka saatamme huomenna käyttää modernia kellokorttia, fiksumpaa olisi ollut käsitellä aihetta laajemmin yhteiskunnan työtehtävien kautta. Onko hyvä jos lääkäri painaa 8 tuntia päivystystä ja siihen 8 tuntia yksityisellä? Voiko rakennusmies painaa 14 tunnin päivää? Voiko yritysvalmentajan matkapäivän laskea työajaksi? Miksi on kohtuullista, ja mitä kohtuullisuudesta tulisi maksaa?

Kirjoitan tätä tekstiä pikavuorossa matkalla valmennuspäiviltä. Kolme hyvää ja tiukkaa valmennus- ja opetusluentoa yli 300 km päässä kotoa tarkoittaa kolmea päivää tien päällä.

Koska valmennus on 1/2 päivän paketteja on minulla velvollisuus työsopimuksen mukaan täyttää toinen puoli päivästä muulla työllä. Onneksi se onnistuu. Vähintäänkin seuraavaa päivää suunnittelemalla.

Tätä epämääräistä “työaikaa” voisi seurata vaikka koneeseeni asennettavalla sovelluksella: klik ja työaika on päällä. Paitsi, että päivällä luennon jälkeen sitä mielellään ottaa ulkona reippaan tunnin happihyppelyn. Ammatinvalinnan positiivisia puolia tämä, turha olla kateellinen.

Herää kiusaus, jätänkö seurannan päälle vai otanko pois?

Yhteiskunnan on hyväksyttävä meillä on todella paljon duuneja joissa maksetaan tuloksista, ei tunneista (EU päätökseen voi tutustua tästä).

Ja koska meillä on duuneja, joissa maksetaan tunneista - huono tulos johtaa usein kassan kautta kilometritehtaalle, pidän tehtyä päätöstä esimerkkinä yhteiskunnan onnettomasta taidosta ymmärtää nyky-yhteiskuntaa, etätyötä, teknologiaa tai verkostoitumista. Työn tuloksen arvoa on helpompi tarkastella ulkoa käsin, verkostossa, kuin sisältä, tunteja laskemalla.

Antti

p.s. Tätä tekstiä ei tehty työajalla mutta ajatus siitä “saattoi” syntyä työajalla.

Lupaankin tehdä 7h 45min päivän tänään, mutta huomenna teen ajatustyötä kotipihalla kävelemällä paljain jaloin nurmikolla :)