Sisälläni palaa etuoikeus

Olen etuoikeutettu.

Työelämästä puhutaan paljon. Erityisesti työelämän varjopuolista. Stressistä. Kustannustehokkuudesta. Kiireestä. Johtamisesta ja sen puutteesta. Etätyöstä. Lähityöstä. Avokonttoreista.

Minusta työnteko on ollut 25 vuotta 98%:sti mukavaa. Voin olla montaa mieltä työympäristöstä, työnantajasta, työkavereista, työvälineistä tai työolosuhteista, mutta itse työn tekeminen on ollut henkisesti ja fyysisesti miellyttävä kokemus.

Miksi.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt alalle, joka tuntuu omalta. En ole paras, en ole asiantuntevin, en ole tehokkain. Saan onnekseni kiitosta riittävän usein pienistä onnistumista. Kollega viestittää, että tekemäni analyysi osui ja upposi. Asiakas kiittelee projektin onnistumisesta. Luentovieras on innostunut ymmärrettyään puheestani jotain uutta kulmaa.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt töihin yrityksiin, joissa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, mielenkiintoista tekemistä - ja ennen kaikkea älyttömän älykkäitä ihmisiä, joilta olen oppinut. Kaikki työnantajani ovat olleet joustavia niin työaikojen kuin ulkopuolisen opetustyön suhteen. Uskon olevani luennoitsijana ja kouluttajana uskottavampi kun olen kädet savessa ko. aiheista itsekin.

Minulla on käynyt onni. Lähipiirissä on aina ollut ihmisiä, jotka ovat potkineet eteenpäin kun pieni ahdistus on käynyt käsiksi. Ihmisiä, joiden kanssa parantaa ja mallintaa parempaa maailmaa. Ihmisiä, joiden kanssa yhdistellä yllättäviä näkökulmia. Ihmisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Näitä mietteitä minulla oli kun tänään päätin 19. vuoden Aalto-yliopiston Kauppakorkean akateemisen kesäkurssin opetusosuuteni. Yksi tulevaisuuden tähdistä kävi luennon jälkeen kättelemässä, ”ehdottomasti parasta kesässä oli osuutesi”.

Ei tuon parempaa motivaatiota ole. Kiitos siitä. Onnea ja menestystä.

I am privileged. There is a lot of talk about working life. Especially the downsides of working life. Stress. Cost-efficiency. Busy. Leadership and its lack. Telework. Local Job. Open-plan offices.

For me, working for 25 years has been 98% fun. I can have many opinions about the work environment, the employer, colleagues, tools or working conditions, but doing the work itself has been a mentally and physically pleasing experience. Why?

I've been lucky. I have come to the area which feels like your own. I'm not the best, I'm not the most knowledgeable, I'm not the most effective. Fortunately, I get praise often enough for small successes. A colleague reports that my analysis hit and sank. The client commends the project for its success. The lecturer is excited after understanding something new about my speech.

I've been lucky. I have come to work in businesses where there is momentum, dangerous situations, interesting things to do - and, above all, incredibly intelligent people, from whom I have learned. All my employers have been flexible about working hours and outside teaching. I believe I am a lecturer and trainer for more credible when I'm hands in the clay in question. topics themselves.

I've been lucky. There have always been people in the circle who have kicked in when a little anxiety has come to light. People with whom to improve and model a better world. People with surprising perspectives to connect with. People you love and who you love.

I had these thoughts when I decided today to complete my 19th year Aalto University Summer School Academic Summer Course. One of the stars of the future went to shake hands after the lecture, "Your best part of the summer was definitely your share".

There is no better motivation for that. Thanks for that. Best of luck.