Sisälläni palaa etuoikeus

Olen etuoikeutettu.

Työelämästä puhutaan paljon. Erityisesti työelämän varjopuolista. Stressistä. Kustannustehokkuudesta. Kiireestä. Johtamisesta ja sen puutteesta. Etätyöstä. Lähityöstä. Avokonttoreista.

Minusta työnteko on ollut 25 vuotta 98%:sti mukavaa. Voin olla montaa mieltä työympäristöstä, työnantajasta, työkavereista, työvälineistä tai työolosuhteista, mutta itse työn tekeminen on ollut henkisesti ja fyysisesti miellyttävä kokemus.

Miksi.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt alalle, joka tuntuu omalta. En ole paras, en ole asiantuntevin, en ole tehokkain. Saan onnekseni kiitosta riittävän usein pienistä onnistumista. Kollega viestittää, että tekemäni analyysi osui ja upposi. Asiakas kiittelee projektin onnistumisesta. Luentovieras on innostunut ymmärrettyään puheestani jotain uutta kulmaa.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt töihin yrityksiin, joissa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, mielenkiintoista tekemistä - ja ennen kaikkea älyttömän älykkäitä ihmisiä, joilta olen oppinut. Kaikki työnantajani ovat olleet joustavia niin työaikojen kuin ulkopuolisen opetustyön suhteen. Uskon olevani luennoitsijana ja kouluttajana uskottavampi kun olen kädet savessa ko. aiheista itsekin.

Minulla on käynyt onni. Lähipiirissä on aina ollut ihmisiä, jotka ovat potkineet eteenpäin kun pieni ahdistus on käynyt käsiksi. Ihmisiä, joiden kanssa parantaa ja mallintaa parempaa maailmaa. Ihmisiä, joiden kanssa yhdistellä yllättäviä näkökulmia. Ihmisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Näitä mietteitä minulla oli kun tänään päätin 19. vuoden Aalto-yliopiston Kauppakorkean akateemisen kesäkurssin opetusosuuteni. Yksi tulevaisuuden tähdistä kävi luennon jälkeen kättelemässä, ”ehdottomasti parasta kesässä oli osuutesi”.

Ei tuon parempaa motivaatiota ole. Kiitos siitä. Onnea ja menestystä.

I am privileged. There is a lot of talk about working life. Especially the downsides of working life. Stress. Cost-efficiency. Busy. Leadership and its lack. Telework. Local Job. Open-plan offices.

For me, working for 25 years has been 98% fun. I can have many opinions about the work environment, the employer, colleagues, tools or working conditions, but doing the work itself has been a mentally and physically pleasing experience. Why?

I've been lucky. I have come to the area which feels like your own. I'm not the best, I'm not the most knowledgeable, I'm not the most effective. Fortunately, I get praise often enough for small successes. A colleague reports that my analysis hit and sank. The client commends the project for its success. The lecturer is excited after understanding something new about my speech.

I've been lucky. I have come to work in businesses where there is momentum, dangerous situations, interesting things to do - and, above all, incredibly intelligent people, from whom I have learned. All my employers have been flexible about working hours and outside teaching. I believe I am a lecturer and trainer for more credible when I'm hands in the clay in question. topics themselves.

I've been lucky. There have always been people in the circle who have kicked in when a little anxiety has come to light. People with whom to improve and model a better world. People with surprising perspectives to connect with. People you love and who you love.

I had these thoughts when I decided today to complete my 19th year Aalto University Summer School Academic Summer Course. One of the stars of the future went to shake hands after the lecture, "Your best part of the summer was definitely your share".

There is no better motivation for that. Thanks for that. Best of luck.

Yleisön edessä joka viikko - se ottaa, se antaa

Heinäkuu on minulle työvuoden vaihtumisen merkki. Kesäkuussa viimeinen puristus ja elokuussa aloitetaan henkisesti valkoisella taululla. Kirjoitin aiheesta viimeksi "uudistu ja elä"-otsikolla.

Mennyt työvuosi elokuussa 2018 kesäkuuhun 2019 oli taaksepäin katsottuna hämmentävän monimuotoinen ja fyysisesti ajoittain raskas. Laskin, että 10 kuukauden aikana minulla oli lähes 70 erilaista esiintymistä yleisön edessä pienestä webinaarivalmennuksesta isoihin massaopetusluentoihin. Lähes 1,5x viikossa. Kun tapanani on mennä sata lasissa jokaiseen puheenvuoroon, se eittämättä tuntuu illalla jaloissa ja pään sisällä.

Keväällä sainkin yhdestä isosta SEO-koulutuksesta palautteen:

“Erittäin hyvä. Liikuttiin sekä isossa kuvassa että mentiin käytännön pieneen asioihin. Kouluttajana olit hyvä. Kuin nuori versio Sillanpäästä."

:-)

Oppiminen on kuitenkin tärkeintä - iästä välittämättä. Sitä ennen muista kuunnella itseäsi. Minä sain kuolevaisuudesta muistutuksen vestibulaarineuroniitti- sairaskohtauksen nimissä. En suosittele. Siitä selviää, mutta ei ole kivaa.

Viime työvuoden iso ammatillinen oppi oli syventyminen hakukoneoptimointiin. Olimme myyneet nipun aiheeseen liittyvää projektia syksylle ja myöhemmin keväälle. Yleisosaajana tiedän perusteet suurin piirtein kaikesta mitä työkenttääni liittyy jotain ja paljon.

Onnekseni otin googlea sarvista. Päivitin tietoni hakualgoritmin muutoksista. Opiskelin Avidlyn käyttämät SEO-työkalut juurta jaksaen. SEOn syvällisempi ymmärrys oli yksi isoja onnistumisia viime työvuonna.

Jatkoksi toinen itsensä kehittämisen taso oli opiskella Google Analyticsin ja web-analytiikan syvällisempi taso. En koe olevani tässä aivan top-of-the-class, mutta "riittävän hyvä" on arvosana, jonka itselleni antaisin.

Blogikirjoituksia ei todellakaan syntynyt niin paljon kuin vuosi sitten uhosin. Jokunen sentään, joista ehkä mielenkiintoisimmat olivat: http://lowreality.blogspot.com/2018/09/sosiaalisen-median-seitseman.html, http://lowreality.blogspot.com/2019/03/digistrategia.html ja http://lowreality.blogspot.com/2018/09/brutaaleja-kysymyksia.html.

Syyskuun 4. päivä 2018 olin illalla vapaa-ajan-asunnollani ja illalla kävin juoksulenkillä. Loppukesä tai alkusyksy on aina jotenkin liikkumisen aikaa. Enpä olisi uskonut, että tästä lenkistä alkoi flunssakierre joka jatkui ja jatkui pitkälle kevääseen. Seuraavan juoksulenkin tein vasta 15.5.2019! Tällainen pitkä 1-2 viikon flunssakierre on henkisesti todella raskasta. Varsinkin kun yrittää samaan aikaa kunnon mukaan luennoida, opettaa, valmentaa ja konsultoida. Iso ilo on työnantajani politiikka, jossa suositellaan etätyötä aina kun se on järkevää.

Tämä mielessä ensi vuoteen.

0 Pidän huolta itsestäni fyysisesti ja henkisesti ennen siirtymistä Maslowissa seuraavalle tasolle.

1 Sopivasti lomaa sain iloisen puhelun uudelta asiakkaalta. Mielenkiintoinen verkkokauppa, jota alamme median ja mainonnan puolella hoitamaan. Pitkä myyntityö joskus tulosta. Tässä ainakin minulle uusi toimiala, jossa voi oppia uutta. Tätä asiakasta ajatellen lomalukemistossa on Zapposín perustajan ”Delivering Happiness”-kirja asiakastyytyväisyyden merkityksestä. Osa-alue, jossa on aina jotain uutta opittavaa.

2 Luen nyt lomalla entisen AdWords evankelistan kirjaa "Digital Marketing in AI World", miten tekoäly ja koneoppiminen muuttavat vaikkapa hakumainonnan suunnittelua ja ja tekemistä. Kiehtovaa. Itse asiasssa hakumainonnan osaamiseni on samalla tilanteessa kuin SEO oli vuosi sitten: tiedän perusteet, osaan tulkita luvut ja tarvittaessa tehdä toimenpiteitä. Ehkäpä olisi sopiva aika perehtyä pintaa syvemmälle tässä digimarkkinoinnin osa-alueessa. Katsotaan....

3 Metropolitan ammattikorkeakoulussa alkaa muutama kurssi, joissa opetan. Opettaminen on kätevin tapa tuoda aikaa myöten suomalaiseen liike-elämään omia ajatuksia markkinoinnin (digi)strategioista, mittaamisesta ja markkinoinnin panos/tuotos-suhteesta. Ajatus innostaa laittamaan 120% jokaiseen luentoon.

4 Syksyksi on jo myyty nippu digitaaliseen markkinointiiin liittyviä valmennuksia eri puolilla Suomea, joten kenties näemme IRL.

Ja toki, kirjoitan enemmän tähän blogiin. Ehkä. Katsotaan millaisia impulsseja ympäristö antaa. Aurinko laskee Saltsjöbadenissa. Ravintolassa soi Billie Eilishin mainio Bad Guy. Hyvää loppukesää.

A

Kellokortti asiantuntijatyössä

Tänään uutisoitiin EU:n oikeusviranomaisen päätöksestä joka määrää työnantajan valvomaan työntekijän työaikaa. Työaika ei saisi ylittää 4 kuukauden jaksoissa 40 tunnin keskimääräistä työaikaa viikossa (linkki uutiseen).

Hesari revitteli klikkiotsikolla kellokorttien palaamisesta. Ymmärrän. Olen kellokorttiin tutustunut 30 vuotta sitten kesätöissä konepajalla.

Vaikka saatamme huomenna käyttää modernia kellokorttia, fiksumpaa olisi ollut käsitellä aihetta laajemmin yhteiskunnan työtehtävien kautta. Onko hyvä jos lääkäri painaa 8 tuntia päivystystä ja siihen 8 tuntia yksityisellä? Voiko rakennusmies painaa 14 tunnin päivää? Voiko yritysvalmentajan matkapäivän laskea työajaksi? Miksi on kohtuullista, ja mitä kohtuullisuudesta tulisi maksaa?

Kirjoitan tätä tekstiä pikavuorossa matkalla valmennuspäiviltä. Kolme hyvää ja tiukkaa valmennus- ja opetusluentoa yli 300 km päässä kotoa tarkoittaa kolmea päivää tien päällä.

Koska valmennus on 1/2 päivän paketteja on minulla velvollisuus työsopimuksen mukaan täyttää toinen puoli päivästä muulla työllä. Onneksi se onnistuu. Vähintäänkin seuraavaa päivää suunnittelemalla.

Tätä epämääräistä “työaikaa” voisi seurata vaikka koneeseeni asennettavalla sovelluksella: klik ja työaika on päällä. Paitsi, että päivällä luennon jälkeen sitä mielellään ottaa ulkona reippaan tunnin happihyppelyn. Ammatinvalinnan positiivisia puolia tämä, turha olla kateellinen.

Herää kiusaus, jätänkö seurannan päälle vai otanko pois?

Yhteiskunnan on hyväksyttävä meillä on todella paljon duuneja joissa maksetaan tuloksista, ei tunneista (EU päätökseen voi tutustua tästä).

Ja koska meillä on duuneja, joissa maksetaan tunneista - huono tulos johtaa usein kassan kautta kilometritehtaalle, pidän tehtyä päätöstä esimerkkinä yhteiskunnan onnettomasta taidosta ymmärtää nyky-yhteiskuntaa, etätyötä, teknologiaa tai verkostoitumista. Työn tuloksen arvoa on helpompi tarkastella ulkoa käsin, verkostossa, kuin sisältä, tunteja laskemalla.

Antti

p.s. Tätä tekstiä ei tehty työajalla mutta ajatus siitä “saattoi” syntyä työajalla.

Lupaankin tehdä 7h 45min päivän tänään, mutta huomenna teen ajatustyötä kotipihalla kävelemällä paljain jaloin nurmikolla :)

Katoavat lukijat ja uudet roolit

Friday night. Game night.

Viime viikolla adrenaliinipiikki haettiin Salohallista. Tällä viikolla Jokereiden kotiottelussa. Ääni vähemmän käheä mutta syke ajoittain ihan yhtä korkealla.

Joukkuelajeissa on tapana, että tilaisuuden pääsponsori pääsee avaamaan ottelun. Vähän jäykkä ja keinotekoinen idea, mutta moni johtaja on ihan mielissään kun pääsee kerrankin parrasvaloihin. Näin ottelu Pasilassa alkoi tänäänkin ja minulla todella tipahti leuka alas.

Avauskiekon pudotti jäähän pelisponsorin yhteisömanageri, minun slangissani Community Manager.

Jos titteli on vieras, kyse on henkilöstä, joka huolehtii organisaation tai brändin sosiaalisen median kanavista. Vastaa esimerkiksi Facebook-sivuille jätettyihin kysymyksiin ja julkaisee kanavissa sisältöjä. Menneessä maailmassa rooli vastaa asiakaspalvelu- tai viestintäpäällikön tehtäviä.

Käsi ylös, joka on Nordiksella nähnyt yhdenkään viestintäpäällikön pudottavan kiekon jäähän?

Modernissa markkinoinnissa puhaltavat uudet tuulet ja roolit. Illan esimerkki on pieni mutta mielenkiintoinen todiste. Aika jännittävää.

Toinen esimerkki muutoksesta, jonka huomaa ja toisaalta ei huomaa.

Opetan syksyisin Metropolian AMK:ssa markkinointiviestinnän suunnittelua. Tämän viikon luennolla keskusteltiin miten B2B-yritykset tekevät markkinointiviestintää ja miksi mediamixissä on mitäkin valintoja. Esimerkiksi aikakauslehtiä.

Kysyin kuka oppilaista on lukenut viimeisen kuukauden aikana paperista lehteä. Vastaus oli raju.

YKSI vajaasta 20:stä oppilasta muisti kuukauden aikana, että olisi lukenut sanomalehteä. Kukaan ei muistanut ihan tarkkaan milloin on lukenut edes aikakauslehteä. Aika jännittävää.

Jäin miettimään. Nämä oppilaat ovat noin 10-15 vuoden päästä 35-37-vuotiaita. Heistä osa on tuolloin jonkinlaisessa päättäjäroolissa. Ja he ovat oppineet elämään ilman paperilehteä. Tämä vinkiksi muutamiin mediataloihin kun suunnittelette painokoneinvestointeja. Aika jännittävää.

Liioittelemme aina isoja muutoksia. Varsinkin me konsultit. Ei maailma heti muutu. Mutta tämän päivän kaksi pientä signaalia osoittaa, että muutos markkinoinnin keskeisissä tehtävissä, rooleissa ja toisaalla tulevien päättäjien mediakäytössä on ihan tuossa kulman takana. Tulemme elämään aika jännittäviä vuosia jatkossakin.