30 vuotta internettiä työkseen (Antin kesäkirje, toukokuu 2025)

 Antin kirjeessä tällä kertaa

• 30 vuotta digin parissa
• Juhlavuoden arvonta ja tarjous
• Uusia valmennuskuvioita
• Mainonnan kentältä: Meta, Google ja LinkedIn

30 VUOTTA VIERIVÄÄ KORIPALLOA

Kesäkuussa tulee täyteen 30 vuotta digimarkkinoinnin tekijänä. Vuoden 1995 kesä kului ensimmäisen kaupallisen verkkosivustoprojektin parissa. Samalla opiskelin sillä samalla akateemisella kesäkurssilla, jolla toimin nykyään vierailevana luennoitsijana – taas tänäkin kesänä.

Tänä aikana digitaalisuus, markkinointi, ammattitaito ja oma elämä ovat menneet valovuoden eteenpäin.

Juhlavuoden kunniaksi tämä viesti lähtee tavallista laajemmalle joukolle ihmisiä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä erityisesti yrittäjävuosien aikana. Huhtikuussa tuli täyteen viisi vuotta 100-prosenttisena yrittäjänä.

Yhtään aamua en ole herännyt työn takia huonolla fiiliksellä. Ihmisten tapaaminen, palaverit mainostoimistojen kanssa ja julkiset esiintymiset ovat edelleen ihan parasta.

 JUHLA-ARVONTA JA TARJOUS 

A. SAVU-viskilasit arvontaan!

SAVU Solo on yksi A-lehtien Kotona-verkkokaupan suosituimmista tuotteista – upea lahja viskin ystävälle.

Vastaa tähän viestiin “YES” ja olet mukana kolmen SAVU Solo -paketin arvonnassa.

SAVU on ollut viiden vuoden ajan oma markkinointiprojektini: vastaan digisisällöistä ja -mainonnasta, ja teen myös konsulenttikeikkaa esimerkiksi laivoilla. Nenä kerrallaan käännytetään. Lisää savuglass.com

B. SEO-analyysi – kuka on nopein?

 Vastaa sanalla "SEO" ja saat SEO-analyysin huipputarjouksella:

• Nopein: 100 % alennus
• Toiseksi nopein: -66 %
• Kolmas: -50 %
• Voimassa omalle yritykselle tai asiakkaalle.
   Vastaa viimeistään 3.6.2025!
  

 VALMENNUKSET JA KOULUTUKSET

Uusia juttuja käynnissä:

• Helsinki Business & Digilick:
Uusi koulutusohjelma mikroyrittäjille. Valmennan markkinoinnin perusteita (segmentointi, positio, hissipuhe etc) sekä somemainontaa (Meta & LinkedIn). Pilotti alkoi toukokuussa.

• Asiakkuusmarkkinointiliitto:
Rakensin valmennuspäivän oman datan hyödyntämisestä somemainonnassa. Seuraava luento syksyllä – saatavilla myös yksilösparrauksena.

• Rastor-instituutti:
Vedän koulutuksia digimarkkinoinnin perusteista ja sosiaalisen median hyödyntämisestä markkinoinnissa. Suosittelen lämpimästi – pitkissä koulutuksissa verkostoidutaan ja ajatukset tuulettuvat.

 META. GOOGLE. LINKEDIN. TIKTOK

Kädet näppäimillä tehdään jatkuvasti myyntiä ja kampanjoita monenlaisille asiakkaille Kun alkuvuodesta tavallaan häviää toisetkin vaalit, oppii taas, että markkinointi ja myynti on maraton – ei 400 metrin spurtti. Sitä muuten vihasin koripallourallani yli kaiken, 400 metrin testijuoksua.

Meta

Tekoäly kehittyy hurjaa vauhtia – välillä jopa mainostajan riesaksi. Erityisesti luovien ratkaisujen koneellinen muokkaus ei aina sovi kaikkiin tilanteisiin. Mutta liikenteen lähteenä edelleen hyvä

TikTok

Jep. Täältä mainostaja saa 18-30-vuotiaat kiinni. 

LinkedIn

Liidimainonta toimii hyvin, ja alustan uudet mainosratkaisut ovat fiksuja. Positiivinen kehityssuunta.

Google

Haasteita tarjota työkaluja hyvään markkinointiin. Display-verkoston inventaaro on heikkotasoinen ja suosittelenkin heidän natiivimainontaa - lähinnä retargetointikäyttöön. Hakumainonnassa negatiivisten avainsanojen käyttö on lähes pakollista, jotta näkyvyys kohdentuu järkevästi.

 ASIAKKAAT – KIITOS!

Viimeisen 12 kuukauden aikana asiakaskunnassani on ollut mm.
 verkkokauppoja
 konepajoja
 erikoislääkäriasema
 sisähuvipuisto
 takkavalmistaja
 kansainvälinen B2B-firma
 padelhalleja
 kiinteistökuninkaita
 joukkoliikennettä
 Kurpitsaviikot
 ikkunavalmistaja
 kalakauppias Saimaalta

Etc etc

Iso kiitos teille kaikille – toivottavasti olen pystynyt antamaan osaamista myös takaisinpäin.

 Hyvää kesää!

Ensimmäiset 73 päivää itsenäisenä markkinointiarkkitehtinä

Ensimmäiset 73 päivää on tärkeä milestone hypyssä turvallisesta toimistotyöstä itsenäiseksi tekijäksi, kuten jokainen strategiakonsultti ymmärtää. Oli #KoronaKevät ja kaikkea.

Kamalan kivasti on kaikkea tälläkin viikolla ennättänyt touhuta markkinointiarkkitehtina tittelina mukaisesti:
* on jeesattu maatalousyrittäjää Facebook-markkinoissa (33.000 munivaa kanaa!)
* on vedetty yet-another-zoom - valmennus digikanavista (7h setti on tiukka molemmissa päissä striimiä)
* on kirjoitettu videokuvauksiin käsikirjoitusta
* Ja on arvioitu varmaan 100 YAMK opiskelijatyötä
* potkaistu Aallon kesäkurssin projektit liikkeelle.
* On ihmetelty verkkokauppaan kanssa miten saada vauhtia Google-mainonnan palasiin.
* Kaksi laskua muistin jopa kirjoittaa :)

Ennenkaikkea on ollut opittua itsestä enemmän kuin aikaisemmin. Ajan ja tekemisen hallinnasta.

Arjen priorisoinnista puutarhanhoidon ja muun välillä. Sillä vain puutarhan hoito on tärkeää, eikä sekään kovin.

Eikä tämä homma onnistu ellei saisi kotoa tukea, joten <3 sinne.

Minut tavoittaa siis monesta kanavasta ja firmani ajatuksia on täällä jos kaipaat sparraajaa, valmentajaa tai lisäkäsiä arjen puutar.. siis markkinointiin: www.lowreality.com, ja taustani olen koonnut esitykseksi Drivelle.

Loistavaa viikonloppua!

Sisälläni palaa etuoikeus

Olen etuoikeutettu.

Työelämästä puhutaan paljon. Erityisesti työelämän varjopuolista. Stressistä. Kustannustehokkuudesta. Kiireestä. Johtamisesta ja sen puutteesta. Etätyöstä. Lähityöstä. Avokonttoreista.

Minusta työnteko on ollut 25 vuotta 98%:sti mukavaa. Voin olla montaa mieltä työympäristöstä, työnantajasta, työkavereista, työvälineistä tai työolosuhteista, mutta itse työn tekeminen on ollut henkisesti ja fyysisesti miellyttävä kokemus.

Miksi.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt alalle, joka tuntuu omalta. En ole paras, en ole asiantuntevin, en ole tehokkain. Saan onnekseni kiitosta riittävän usein pienistä onnistumista. Kollega viestittää, että tekemäni analyysi osui ja upposi. Asiakas kiittelee projektin onnistumisesta. Luentovieras on innostunut ymmärrettyään puheestani jotain uutta kulmaa.

Minulla on käynyt onni. Olen päätynyt töihin yrityksiin, joissa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, mielenkiintoista tekemistä - ja ennen kaikkea älyttömän älykkäitä ihmisiä, joilta olen oppinut. Kaikki työnantajani ovat olleet joustavia niin työaikojen kuin ulkopuolisen opetustyön suhteen. Uskon olevani luennoitsijana ja kouluttajana uskottavampi kun olen kädet savessa ko. aiheista itsekin.

Minulla on käynyt onni. Lähipiirissä on aina ollut ihmisiä, jotka ovat potkineet eteenpäin kun pieni ahdistus on käynyt käsiksi. Ihmisiä, joiden kanssa parantaa ja mallintaa parempaa maailmaa. Ihmisiä, joiden kanssa yhdistellä yllättäviä näkökulmia. Ihmisiä, joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Näitä mietteitä minulla oli kun tänään päätin 19. vuoden Aalto-yliopiston Kauppakorkean akateemisen kesäkurssin opetusosuuteni. Yksi tulevaisuuden tähdistä kävi luennon jälkeen kättelemässä, ”ehdottomasti parasta kesässä oli osuutesi”.

Ei tuon parempaa motivaatiota ole. Kiitos siitä. Onnea ja menestystä.

I am privileged. There is a lot of talk about working life. Especially the downsides of working life. Stress. Cost-efficiency. Busy. Leadership and its lack. Telework. Local Job. Open-plan offices.

For me, working for 25 years has been 98% fun. I can have many opinions about the work environment, the employer, colleagues, tools or working conditions, but doing the work itself has been a mentally and physically pleasing experience. Why?

I've been lucky. I have come to the area which feels like your own. I'm not the best, I'm not the most knowledgeable, I'm not the most effective. Fortunately, I get praise often enough for small successes. A colleague reports that my analysis hit and sank. The client commends the project for its success. The lecturer is excited after understanding something new about my speech.

I've been lucky. I have come to work in businesses where there is momentum, dangerous situations, interesting things to do - and, above all, incredibly intelligent people, from whom I have learned. All my employers have been flexible about working hours and outside teaching. I believe I am a lecturer and trainer for more credible when I'm hands in the clay in question. topics themselves.

I've been lucky. There have always been people in the circle who have kicked in when a little anxiety has come to light. People with whom to improve and model a better world. People with surprising perspectives to connect with. People you love and who you love.

I had these thoughts when I decided today to complete my 19th year Aalto University Summer School Academic Summer Course. One of the stars of the future went to shake hands after the lecture, "Your best part of the summer was definitely your share".

There is no better motivation for that. Thanks for that. Best of luck.

Yleisön edessä joka viikko - se ottaa, se antaa

Heinäkuu on minulle työvuoden vaihtumisen merkki. Kesäkuussa viimeinen puristus ja elokuussa aloitetaan henkisesti valkoisella taululla. Kirjoitin aiheesta viimeksi "uudistu ja elä"-otsikolla.

Mennyt työvuosi elokuussa 2018 kesäkuuhun 2019 oli taaksepäin katsottuna hämmentävän monimuotoinen ja fyysisesti ajoittain raskas. Laskin, että 10 kuukauden aikana minulla oli lähes 70 erilaista esiintymistä yleisön edessä pienestä webinaarivalmennuksesta isoihin massaopetusluentoihin. Lähes 1,5x viikossa. Kun tapanani on mennä sata lasissa jokaiseen puheenvuoroon, se eittämättä tuntuu illalla jaloissa ja pään sisällä.

Keväällä sainkin yhdestä isosta SEO-koulutuksesta palautteen:

“Erittäin hyvä. Liikuttiin sekä isossa kuvassa että mentiin käytännön pieneen asioihin. Kouluttajana olit hyvä. Kuin nuori versio Sillanpäästä."

:-)

Oppiminen on kuitenkin tärkeintä - iästä välittämättä. Sitä ennen muista kuunnella itseäsi. Minä sain kuolevaisuudesta muistutuksen vestibulaarineuroniitti- sairaskohtauksen nimissä. En suosittele. Siitä selviää, mutta ei ole kivaa.

Viime työvuoden iso ammatillinen oppi oli syventyminen hakukoneoptimointiin. Olimme myyneet nipun aiheeseen liittyvää projektia syksylle ja myöhemmin keväälle. Yleisosaajana tiedän perusteet suurin piirtein kaikesta mitä työkenttääni liittyy jotain ja paljon.

Onnekseni otin googlea sarvista. Päivitin tietoni hakualgoritmin muutoksista. Opiskelin Avidlyn käyttämät SEO-työkalut juurta jaksaen. SEOn syvällisempi ymmärrys oli yksi isoja onnistumisia viime työvuonna.

Jatkoksi toinen itsensä kehittämisen taso oli opiskella Google Analyticsin ja web-analytiikan syvällisempi taso. En koe olevani tässä aivan top-of-the-class, mutta "riittävän hyvä" on arvosana, jonka itselleni antaisin.

Blogikirjoituksia ei todellakaan syntynyt niin paljon kuin vuosi sitten uhosin. Jokunen sentään, joista ehkä mielenkiintoisimmat olivat: http://lowreality.blogspot.com/2018/09/sosiaalisen-median-seitseman.html, http://lowreality.blogspot.com/2019/03/digistrategia.html ja http://lowreality.blogspot.com/2018/09/brutaaleja-kysymyksia.html.

Syyskuun 4. päivä 2018 olin illalla vapaa-ajan-asunnollani ja illalla kävin juoksulenkillä. Loppukesä tai alkusyksy on aina jotenkin liikkumisen aikaa. Enpä olisi uskonut, että tästä lenkistä alkoi flunssakierre joka jatkui ja jatkui pitkälle kevääseen. Seuraavan juoksulenkin tein vasta 15.5.2019! Tällainen pitkä 1-2 viikon flunssakierre on henkisesti todella raskasta. Varsinkin kun yrittää samaan aikaa kunnon mukaan luennoida, opettaa, valmentaa ja konsultoida. Iso ilo on työnantajani politiikka, jossa suositellaan etätyötä aina kun se on järkevää.

Tämä mielessä ensi vuoteen.

0 Pidän huolta itsestäni fyysisesti ja henkisesti ennen siirtymistä Maslowissa seuraavalle tasolle.

1 Sopivasti lomaa sain iloisen puhelun uudelta asiakkaalta. Mielenkiintoinen verkkokauppa, jota alamme median ja mainonnan puolella hoitamaan. Pitkä myyntityö joskus tulosta. Tässä ainakin minulle uusi toimiala, jossa voi oppia uutta. Tätä asiakasta ajatellen lomalukemistossa on Zapposín perustajan ”Delivering Happiness”-kirja asiakastyytyväisyyden merkityksestä. Osa-alue, jossa on aina jotain uutta opittavaa.

2 Luen nyt lomalla entisen AdWords evankelistan kirjaa "Digital Marketing in AI World", miten tekoäly ja koneoppiminen muuttavat vaikkapa hakumainonnan suunnittelua ja ja tekemistä. Kiehtovaa. Itse asiasssa hakumainonnan osaamiseni on samalla tilanteessa kuin SEO oli vuosi sitten: tiedän perusteet, osaan tulkita luvut ja tarvittaessa tehdä toimenpiteitä. Ehkäpä olisi sopiva aika perehtyä pintaa syvemmälle tässä digimarkkinoinnin osa-alueessa. Katsotaan....

3 Metropolitan ammattikorkeakoulussa alkaa muutama kurssi, joissa opetan. Opettaminen on kätevin tapa tuoda aikaa myöten suomalaiseen liike-elämään omia ajatuksia markkinoinnin (digi)strategioista, mittaamisesta ja markkinoinnin panos/tuotos-suhteesta. Ajatus innostaa laittamaan 120% jokaiseen luentoon.

4 Syksyksi on jo myyty nippu digitaaliseen markkinointiiin liittyviä valmennuksia eri puolilla Suomea, joten kenties näemme IRL.

Ja toki, kirjoitan enemmän tähän blogiin. Ehkä. Katsotaan millaisia impulsseja ympäristö antaa. Aurinko laskee Saltsjöbadenissa. Ravintolassa soi Billie Eilishin mainio Bad Guy. Hyvää loppukesää.

A

Kätketty positiivinen palaute

Tajusin tänään saaneeni piilotettua positiivista palautetta.

Kaksi aikaisempien työpaikkojeni tiimiien jäsentä (ent. nimeltä alaisia) lähestyi ja pyysi suosittelijaksi uuteen työtehtävään. Suostuin viipymättä. Osaavien ihmisten on edettävä elämässä jos siltä tuntuu.

Tein alkuviikosta tarjousta uudelle potentiaalisella asiakkaalle. Toiveena oli, että ehdotuksessa olisi vähintään kolmen nykyisen tai viimeaikaisen asiakkaan suositus meistä kumppanina. Suosituksen kysyminen ja saaminen on osoitus siitä, että uskon tehneeni työn niin, että asiakas on kokenut arvoa suoritteesta.

Neljän “kyllä” viestin jälkeen tuli hyvä olo. Tässähän on syksy tehty hyvää duunia.

Pysähdyin illalla miettimään mistä tuo piilotetuksi positiiviseksi nimeämäni palaute kumpuaa. Uskon, että se on sekoitus erilaisia onnistumisia myös esimiehenä ja projektijohtajana.

Tein listan tärkeinä pitämistä asioista:

*** Ota ihminen ihmisenä. Älä resurssina. Älä asiakkaana. Tunne häntä riittävästi.
Kunnioita yksityisyyttä. Jos tiimin jäsen haluaa olla kotona torstaina eikä poissaolo tai etäpäivä vaaranna mitään niin siitä vaan.
*** Ole kohtelias kaikille. Jopa sillekin tyypille jonka naama ärsyttää. Yksi elvis palaveripöydässä riittää. Ole erityisen kohtelias heille, joilla on enemmän vuosia kuin sinulla. Heillä on sitä jotain mitä sinulla ei ole.
*** Ole reilu. Ihan kaikille tittelistä ja kokemusvuosista riippumatta.
*** Kuuntele kaikkia. Myös asiakkaan nuorta markkinointiassistenttia tai kyllästynyttä IT-päällikköä. Opit jotain.
*** Tee päätöksiä. Hankaliakin. Päätä myös asiakkaan puolesta ja tee hänen elämä helpoksi. Päättäminen kasvattaa rintakarvoja.
*** Puhu totta. Sano miksi et voi kertoa miten asiat ovat jos et voi. Jos mokasit, sano se ja kärsi. Opit sinäkin jotain.
*** Viesti. Puhu. Mailaa. Soita. Tapaa. Suurin syy epävarmuuteen on kommunikaation vähyys.

Sainkin äskettäin puhelun. Kerroin headhunterille mitä ajattelin entisen tiiminjäsenen substanssi- ja systeemiosaamisesta, missä uskoisin hänellä olevan hyvä, mihin häntä ei kannata laittaa ja millainen esimies hänelle voisi olla jatkossa paras. Headhunteri kiitteli seikkaperäisestä ja laadukkaasta kuvauksesta joka menee yhteen heidän testien kanssa.

Olenko siis roisketestin elävä inkarnaatio :-)

Talviaurinko paistaa.

Neljä vaativaa kysymystä työstä

“Miksi olet valinnut tämän ammatin?"
“Mikä motivoi sinua työssä?"
“Mistä tiesit, että olet saavuttanut riittävän ammatillisen osaamisen?"

Ammattikorkeakoulun oppilaat osaavat olla brutaaleja.

Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita minulle osoitettiin kertoessani heille mitä teen työkseni. Kysymykset ovat erinomaisia. Kun osaat näihin vastata uskottavasti, opettamiselle ja tiedon jakamiselle, on luotu syvempi kaikupohja. Kertomasi asiat eivät ole vain sanoja vaan niiden takana on tarkoitus.

Miksi olen valinnut tämän ammatin? En valinnut ammattia vaan olen seurannut eteeni auenneita polkuja. Minustahan piti tulla ammattilaiskoripalloilija. Tai ainakin hyvä insinööri. Nämä polut sulkeutuivat, mutta uusia avautui.

Uteliaisuus. Kärsimättömyys. Ambiverttiys. Rajojen yli meneminen. Tutkitusti joitakin dominoivia luonteenpiirteitäni. Lukiossa yksi epämiellyttävimpiä asioita oli esityksen pitäminen. Päivät ennen sitä oli pilalla vaikka lukiossa sai vielä LUKEA PAPERISTA! Ylitin epävarmuuden kynnyksen mennessäni 25 vuotta sitten noviisina ensimmäistä kertaa valmentamaan IT-juttuja. Sillä tiellä ollaan. Itsevarmuuden noustessa esiintyminen ei ole enää peikko. Mutta aina pitää harjoitella uudestaan ja uudestaan.

Uteliaisuus motivoi. Oikeastaan uusien asioiden ymmärtäminen. Ei vain löytäminen vaan asioiden ja asiayhteyksien ymmärtäminen. Miten asia X liittyy asiaan Y aiheen Z kautta. Suoraviivaisessa kvartaalibisneksessä, jossa ensi kuun tulos merkitsee ja ajaa tekoihin, tällä asenteella saa joskus nenilleen. Eikä se haittaa, koska sekin on opiksi. Eteenpäin, sanoin mumko lumihangessa.

Ilo motivoi. Olen valtavan iloinen ja onnellinen, että polku on tuonut eteen kaikki ne työt ja tehtävät, joita olen saanut kokea. Haastattelut, keskustelut, kirjoitukset, copytekstit, puhetilaisuudet, vuokaaviot, sisältöpäivitykset, valmennukset, ideoinnit, dokumentoinnit, piirtämiset, myyntikäynnit, myyntipresentaaiot, neuvottelut, budjetoinnit, esimiestyöt, koodaamiset ja kuvankäsittelyt. Helsingissä, Turussa, Oulussa, Vaasassa, Tukholmassa, Dallasissa, Lontoossa, Oslossa, Kööpenhaminassa, Dusseldorfissa, Alicantessa, Amsterdamissa, Tartossa ja Sallassa.

Tätä kirjoittaessa olen työmatkalla kohti aivan uutta paikkakuntaa, jossa tapaan joukon täysin vieraita ihmisiä, joiden kanssa vietämme koko päivän. Lopputuloksena toivon ja uskon, että huomenna he tekevät parempi markkinointipäätöksiä. Valmennuksen riesa, että toimeenpanoa näkee liian harvoin. Uskon, että tätäkin päivää mietin jälkeen päin iloisella mielellä.

Viimeinen alun kysymyksistä on vaikein. En tiedä vastausta. Ehkä kun valmennuspäivän hintalappu ei ole enää kynnyskysymys. Ehkä kun sinua pyydetään puhumaan tilaisuuteen aiheesta joka ei ole aivan ydinosaamistasi. Ehkä kun sosiaaliseen verkostoosi liittyy silmäätekeviä. Ehkä kun sinulla on junan ikkunasta ulos katsoessasi tunne, että ihan sama mitä uutta eteen tulee, pahinta olisi ettei niitä tulisikaan.

Antti

Teksti on alunperin julkaistu Metropolian AMK:n blogissa. Opetan syksyisin markkinointiviestinnän strategiaa toisen vuosikurssin opiskelijoille.

p.s. ensi kerralla vastaan yhteen kysymyksistä: "Onko sinulla ollut hankalia asiakkaita? Millaisia ne on?" Onko vapaaehtoisia :) ?

Uudistu ja elä

Elokuu on vuosien ajan ollut minulle uuden 12 kk periodin aloitus. Kesälomalla aivot ovat käsitelleet uusia ja erilaisia asioita. Eivät levänneet vaan ottaneet vastaan uudenlaisia ärsykkeitä. Elokuussa maailma on lämmin ja lupauksia täynnä. Elokuussa on ihanaa käydä katsomassa maailman parhaan taidevalokuvaajan Herb Rittsin näyttelyä. Elokuisena iltana on leppoisaa reflektoida mennyttä “vuotta”, haaveilla ja suunnitella seuraavaa uudistumista.

"Pysyäksesi relevanttina - paitsi taloudellisesti myös ennen kaikkea yhteiskunnallisesti - sinulla täytyy olla kyky oppia koko ajan uutta ja uudistua, ainakin vielä nuoressa viidenkymmenen vuoden iässä”.

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia -kirjojen tekijän Yuval Noah Hararin seuraavan teoksen lause antaa jokaiselle armoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Isäni on yksi todiste tästä. Hän aloitti golfin pelaamisen vasta eläkkeelle jäätyään. Nyt muutamia vuosia myöhemmin saan pelata ihan tosissani jatkaakseni voittokulkua reikäpeleissä.

- - - -

Reilu vuosi sitten päätin etten ota vastaan vaativaa tulosyksikön vetovastuuta. Päätös ei ollut mitenkään helppo. Harvoin jos koskaan olen sanonut ei uralla etenemiselle. Yksi keskeimmistä syistä oli testata itseäni: osaisinko toimia organisaatiossa rivityöntekijänä vuosien johtoryhmätyöskentelyn jälkeen. Mitä tapahtuisi kun et enää ole päättämässä, et ole tilanteen herra, et tiedä talousnumeroita reaaliajassa, et valitse enää uusia kollegoita rekrytilanteissa tai mieti alaisesi tekoja ja kehittymistä.

Opettavaista. Rentouttavaa. Ammatillisesti loistovalinta koska fokus on ollut vain asiakastyössä. Uusien työtapojen, erilaisen projektityön ja työkalujen sisäänajoa. Leanin sisäänajoa markkinoinnissa. Uusien digimedian ostoalustojen haltuunotto. Monta uutta ja erilaista asiakastoimialaa. Ajoittaista huonoa omatuntoa alhaisen laskutusasteen kanssa (ei seepra juovistaan pääse). Ironisen myynti-insinöörin lasautuksia Yliopiston Tekoäly-kurssin suorittaminen ja muutaman ravintoladinnerin verran laajempi espanjankielen sanavarasto

Viime vuoden hiljainen uudistumisprosessi oli kaikinpuolin onnistunut. Peilistä katsoo fiksumpi, kärsivällisempi ja terveempi ihminen. Lähden uudella innolla taas opettamaan nuorisoa ammattikorkeakouluun. Lisääntynyt etätyöskentely muistutti minua, että ilman aktiivista, osallistavaa ja toisia innostavaa tiimiä minusta kaivautuu se introvertti, joka luolamiehen sielussani tulta pitelee.

- - - -

Ennen elokuun tulenhohtoisia venetsialaisia on hetki suunnitella seuravaa 12 kuukauden jaksoa. Katsoa eteenpäin. Olla murehtimatta mitä on elämä tuonut portfolioon. Ajattelu alkaa laittamalla paperille (exceliin) asiat, joista nautin, osaamiseni, kehittämisen kohteet ja tietysti realistiset haaveet lähitulevaisuuteen. Sillä ilman realistisia haaveita ei ole hyvää tulevaisuutta. Yksi päätös on kirjoitella enemmän tähän blogiin.

Eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa. Levylautasella George Michaelin kaunis Patience.

Puolivuosisataa edessäpäin

Pääsiäisenä täyttyi elämäni matkamittarissa tasavuodet. Olin tarkoituksella matkoilla. En olisi oikein tiennyt miten tätä merkkipaalua juhlistaa, joten päätin ottaa muutaman päivän itselleni. Vuosi vuoden, matka matkan jälkeen olen entistä ihastunut Iberian niemimaahan ja sen historiallisiin keskisuuriin kaupunkeihin. Vähän lämpöä, hyvää ruokaa ja juomaa, paljon eläväisiä ihmisiä ympärillä. Kerrassaan mainio ympäristö reflektoida hieman mennyttä ja katsoa tulevaisuuteen.

Elämässäni on neljännesvuosisatainen sykli. Kaksikymmentä vuotta sitten otin laivan Tukholmaan itsekseni. Olin keskinkertainen korkeakouluopiskelija. Ehkä jopa väärässä opinahjossa. Lupaava koripalloura oli katkennut kirjaimellisesti. Elämältä oli suunta kateissa. Tai ainakin siltä tuntui tuolloin. Jälkeenpäin voin sanoa, että olin väärässä. En vain tiennyt, että elämää ei voi ohjelmoida. Elämä tapahtua ja tulee luokse kunhan muistaa ottaa sen avosylin vastaan.

Näin kävi minulle tuon pitkän viikonlopun naapurimaavisiitin jälkeen. Neljännesvuosisadan matka on ollut yhdellä sanalla huikea. Menin kiinnostavaan kouluun, toki valmistuin ensimmäisestä. Jatkoin koripalloa alasarjoissa. Päädyin osa-aikatyöhön, jossa yhdistyi insinööri- ja viestintäminäni. Tutustuin sattumien ja onnellisten tähtien ansiosta fiksuihin ihmisiin, päädyin kiinnostavaan duuniin, sitten toiseen, avautui kolmas ja neljäs... Olen ollut enemmän yleisön edessä lavalla kuin esiintymiskammoinen saattoi koskaan aavistaa.

Uteliaisuudesta, halusta oppia, nähdä ja ymmärtää eli insinööriydestä olikin vain hyötyä. Olin mukana internet-hypessä. Oikeaan aikaan. Samalla matkalla rakastuin. Saanut ison osan siitä mitä nuorempana haaveilin. Olen nähnyt enemmän maailmaa kuin olisin koskaan aavistanut. Oh boy. Lontoo on (vielä) toinen kotikaupunkini. Aurajoen rannat ovat kova kilpailija. Mutta Stadi on aina ykkönen sydämessäni.

Totean ääneen, että olen onnistunut elämässäni tähän mennessä valtavan paljon kuin epäonnistunut. Jälkimmäisistä voin vain oppia. Toivon oppineeni. Uskon oppineeni.

Nyt on uuden neljännesvuosisadan aika. Minne se minut vie, en tiedä. En suunnittele. Lupaan olla armollinen itselleni, ystävällinen ihmisille, uskollinen rakkailleni, kohtelias tuntemattomille. Elämässä tulee aina vastaan suurempia ja pienempiä persoonia kuin minä itse. Vältän riidanhaluisia. Lähelläni on uusia ihmeellisiä asioita, joita helliä. Jatkan uteliaana. Pysähdyn entistä herkemmin katsomaan maailman yksityiskohtia. Yhä useammin haluan illalla sanoa itselleni: “tänään oli hyvä päivä”.

Matkaa on vielä toinen mokoma edessä. Tänään aamulla keski-ikäinen mies pakotti itsensä aamulenkille. Palatessani Guadalqulvir-joen mutkasta hotellille vastaan pitkin avenueta hölkkäsi ainakin sen neljännevuosisadan itseäni iäkkäämpi mies reipasta vauhtia. Sanoin itselleni: “tuossa olin minä seuraavan 25 vuoden päästä”. Hyvää viikonloppua. Kiitos tuhannesti muistamisesta upeana merkkipäivänä. Syntymäpäivä on taas yksi porras kohti aikuisuutta. Pidä huoli itsestäsi ja heistä, joista välität.

Antti

Pahinta on yksinäisyys. Ajatuksia etätyöskentelystä

Kolme kuukautta sitten aloitin henkilökohtaisen kokeilun. Voisinko asua Talolla, maalla, tehdä töitä sieltä käsin, ylläpitää ihmissuhteita ja tehdä suurin piirtein samoja asioita kuin kaupungissa? Talolla ei ole juurikaan naapureita, kiitos isohkon tontin ja lähimpään kyläkeskittymään on vajaat 15km.

Toukokuun kuulas aamu Talolla

Toukokuun lopussa siirsin tavarat ja vaatteet lauttasaarelaiskaksiostani remontin alta pois kohdaten ensimmäisen (1) haasteen – Talolle on vuosikymmenen mittaan kertynyt niin paljon ei-sitä-koskaan-tiedä-tarvitseeko-tätä –materiaalia. Ensimmäisten viikkojen aikana koin oman pakotetun Konmari -hetkeni. Toistakymmentä säkkiä vaatteita ja tavaroita on toivottavasti löytänyt uuden kodin ja käyttäjän. Ja yllättävän kivasti monet tuotteet myös katoavat juhannuskokossa.

Oppi kaksi (2). Kollegani kirjoittaa blogissaan työmatkustamisen haasteista. Siitä miten päivät venyvät väkisin pitkiksi. Siitä miten työpäivän päätteeksi tehty liikunta siirtyy väkisin viikonloppuaktiviteetiksi.

Sama tapahtui minulle. Jos haluan ehtiä yhdeksäksi Kauppakorkeaan opettamaan, hyppään 07.15 pikavuoroon. Pysäkille päästäkseni ajan 20 minuuttia ja koska olen aamuisin hitaalla, herätys on 05.50. Tämä taas tarkoittaa, että perinteisen yökukkujan piti muuttaa rytmiä. Joka taas lyhensi illasta tunnin tai pari, niitä hetkiä, joina kaupungissa käytiin vielä salille tai väännettiin seuraavan päivän powerpointtia. Ja koska jälkimmäistä ei voi jättää tekemättä, liikunta jää vähemmälle. Pelottavaa ihan omasta ja miksei kansantalouden näkökulmasta!

Hallitus on suunnitellut, että työmatka voisi olla 80km, joka työttömän työnhakijan pitäisi hyväksyä. Järjetön ajatus päivittäisenä matkana. Minulle se merkitsee Turussa töissä käyntiä. Onneksi meillä on toimisto siellä. Helsingissä käynti on yhteensä 250km työmatkaa. Paljon jos sen tekisi joka päivä.

Tässä kohtaa täytyy kiittää pikavuoroyhtiöitä. Aikataulut pitävät kohtuullisesti. Helsingin järjettömille tietyömaille ei mitään voi. Bussit ovat siistejä ja verkkoyhteydet toimivat (junaa en käytä, rantarata on aivan liian herkkä viivästymisille). Onneksi pystyin soveltamaan tilannetta niin, että aloitin päivät bussissa klo 07.30 ja yritin lähteä Helsingissä viimeistään neljältä. Sekin tekee päivästä kyllä pitkän. Toivottavast muutkin vastaavassa tilanteessa voivat sopia työmatkan olevan työaikaa. Kysehän on vain tavoitteiden asettamisesta. Kuka hemmetti enää mittaa toimistoaikaa valkokaulushommissa?

Ajoin toki useasti koko matkan Helsinkiin tai Turkuun omalla autolla, mutta en kyllä tekisi joka päivä. Järjetöntä puuhaa ja ajanhukkaa.

Oppi kolme (3): etätyö. Ihanaa, että olen päätynyt alalle, jossa etätyö on mahdollista. Osittain. Esimies ei voi olla etänä joka päivä vaan hänen tulee olla paikalla. Vuosien mittaa käytännössä opittu taito. Eli jos haluaisin tehdä paljon etänä töitä Slackin, Skypen, Hangoutin, GoToMeetingin ym avulla en missään tilanteessa johtaisi joukkoja. Jopa projektinjohtaminen etänä on minusta haastavaa (mutta mahdollista).

Joka tapauksessa olen etätyön vankka kannattava niissä tilanteissa joissa se on mahdollista. Taloudellisesti fiksua. Ympäristöystävällistä. Tekee mielelle hyvää. Vaikka etätöissä käväiseekin verkkareissa hieman kävelemässä järvenrannassa, väitän olevani tehokkaampi. Opin (4) itsestäni, että to-do-listan jakaminen kahteen osaan a) tee heti b) mieti myöhemmin on hyvä tapa.

Tärkeintä mitä tästä kesästä ja alkusyksystä jää käteen on yksinäisyyden tunne ja pelko (5). Kun kesäkuun alun illassa seurana on vain korvien tinnitys ja ajoittainen linnunlaulu sitä tuntee itsensä ajoittain aika yksinäiseksi. Vaikka olen sisällä pieni introvertti, olen sen verran sosiaalinen eläin, että kaipaan muita ihmisiä ja elämää ympärilläni. Jotkut eivät, toiset kyllä. Kaipasin kävelyä veden äärellä katuvalojen loisteessa (joka on ristiriidasssa oman 180m rantaviivan kanssa), joka veikin miut usein Turkuun käymään, muiden ihmisten ääniä (naapurissani on kaupungin uimaranta…), värikkäiden liikkeiden ikkunoita (vaikka kesäkuun kukkameri oli upea) tai nopeaa piipahdusta kahvilaan (kiitos Kahvila Papu, Cafe Maku ja Kuiron Leipomo, olette tietämättänne pitäneet minut järjissäni).

Syyskuussa takaisin ja 30. vuosi pääkaupunkiseudulla alkaa. Ehkä ensi keväänä teen tämän muuton uudestaan. Onhan se niin ollut että Helsingin eliitti sata vuotta sitten vetäytyi kalusteineen luonnon helmaan, hahah ….

Alla tunnelmia 3 kuukauden ajalta.

Ps. Oppi kuusi (6). Minussahan elää pieni House&Garden –ihminen!

Kirja etenee

Tänään on syyskuun 12. päivä ja "Social net for small biz" eteee pikku hiljaa maaliin. Enää alle puoli tusinaa kappaleita kirjoitettavana, joten myös korjailu, viilailu, ihmettely ja pään pudistelu on alkanut. Ensimmäiset tekstithän syntyivät jo maaliskuun lopulla, joten syytä katsoakin mitä on käsistään päästänyt paperille, siis ruudulle.

Sopivasti työn alla muuten omat mediat ja sisällöt. Ai niin, nimi pitäisi kanssa keksiä. Syntynee joko seistessä syysmyrskyssä tai hikoillessa juoksumatolla. Molempi parempi.

ADVERTISEMENT

Best hotel in Tallinn (personal topic)

Travelling and seeking planet is another big interest for me. And this lovely hotel is my absolytely favorite in Tallinn, Estonia. Highly recommened!

DESIGN HOTELS: The Three Sisters Hotel / Tallinn from Design Hotels on Vimeo.