11/16/2018

Adrenaliini on fanin polttoainetta


Tunnustan. Olen koukussa.

Olen koukussa siihen adrenaliiniin, joka virtaa vereen istuessani fanittamani koripallojoukkueen kotihallissa. Kaksi tuntia arki-illan peliä ja ääni on käheä, mutta ihon alla kihelmöi. Ihmisen tekee hyvää kerran viikossa päästellä höyryjä.

Minulle tuo tapa on istua puna-valkoinen fanipaita päällä, taputtaa, huutaa, reagoida, iloita, riemuita ja - onneksi harvoin - surra. Ympärillä kymmeniä samalla tavoin käyttäytyviä ihmisiä laidasta laitaan.

Kaksi tuntia ilman ajatustakaan työstä tai muusta arjesta. Erinomainen tapa nollata aivot. Ladata ajatukset. Etsiä uusia mielleyhtymiä. Intoilla tai vain olla.

Tänään todellakin kaipasin tätä adrenaliinipiikkiä. Jälkihöyryissä on nautinto vain istua ja olla.

Toivottavasti sinulla on oma intohimon kohde joka aiheuttaa samanlaisia tunteita. Klassisen musiikin konsertti. Shakin MM-finaalipelit. Tanssi. Lätkä. Kaikki käy. Kunhan on adrenaliinia.

We love something. I love this game. Siksipä tähän laitetaan esimerkki Yhdysvaltojen yliopistosarjojen fanaattisimmasta katsomosta. Grand Canyon University ja pre-game show.

Tästä mallia ja inspiraatiota seuraavaan sosiaalisen median, vaikuttajamarkkinoinnin ja brändikehityksen workshoppiin :-) !

Uudistumista ja innostumisesta lisää: Uudistu ja elä

10/25/2018

Agressiivi - markkinointiviestinnän nouseva trendi?



Meillä oli tänään Avidlyn Helsingin upean, uuden toimiston lämminhenkiset tupaantulijaiset. Saavuin paikalle hieman myöhässä työmatkalta. Tunnelma oli jo viihtyisä ja oma ilmeeni kääntyi väsyneestä myynti-insinööristä reipashenkiseksi seuramieheksi. Kiitos ihanille kollegolle järjestelyistä, ilta oli varmasti parasta mahdollista asiakassuhdemarkkinointia!

Kaiken inboundin, mainonnan ja sisältömarkknoinnin keskellä asiakkuuden hyvä hoitaminen on sittenkin tärkeintä.

Toisenlainen kohtaus tapahtui eilen Turussa. Myynninedistämistä sekin. Lounastin keskustan uudessa vietnamilaisessa. Lähtiessäni nousin fillarin selkään. Polkaisin kohti risteystä pitkin jalkakäytävää. Vastaan tuli iäkäs naisihminen. Hän tuijotti minua tuimasti. Jaa, taitaa tulla sanomista jalkakäytävällä ajamisesta.

“Sähköpyörä!”, hän huusi. “Sinulla pitää olla sähköpöyrä! EI TUOLLAISTA ikivanhaa! Electric BIKE! Helvetti!”. Rouva jatkoi mesoamistaan.

Olin päähällä lyöty. Kyseessä on perisuomalainen agressiivi - tuo aina, ah, niin toimiva sijamuoto. Tällä kertaa agressiivi oli valjastettu myynninedistämiseen.

Hymyilin. Pudistelin päätäni. Poistuin hihitellen paikalta. Agressiivi toimii. Se herättää tunteita. Positiivisia tunteita.

Ehkä ostan itselleni joululahjaksi uuden polkupyörän. Sähköpyörän!

:)

Agressiivi on eri asia kuin vittuilu. Poistuin illalla Vallilan toimistolta julkisilla. Pysäkillä oli Helsingin kaupungin ulkomainos “Jospa kävelisit seuraavalle pysäkille. Käytä liikkumavarasi”. Tämä ei ole agressiivi. Tämä on puhdasta vittuilua meille päivästä tai yöstä väsyneille, liikuntarajoittelisille, raskaana oleville, humalaisille kahdeksaa Ikea-kassia kantaville ja ihan jokaiselle stadilaiselle.


Jospa Helsingin viestinnän tekijät olisivat ihan vaan hiljaa. Helsinki tekee todelakin kaikkensa, että jengi muuttaisi kaupunkista pois.

Vaikka Turkuun sähköpyöräilemään :)

10/15/2018

Tyhjät penkit kuumottaa markkinointijohtoa


39500 seuraajaa Twitterissä
98000 fania Facebookissa
10800 Youtube-kanavan tilaajaa
60000 Instagram-seuraajaa

Varsin näyttävät luvut. Kuinka monelta muulta kotimaiselta kuluttajatuotemerkiltä löytyvät tällaiset sosiaalisen median tunnusluvut?

Tuotemerkki on valtakunnan suurimmissa medioissa esillä joka kerta kun sen ympärillä tapahtuu. Jopa ihmisillä, joilla ei ole mitään tekemistä ko tuotemerkin kanssa on tuotemerkistä mielikuva. Sitä vastaan ollaan, sen puolesta puhutaan. Tuotteella on pitkäaikainen ja lojaali käyttäjäjoukko.

Tuote on uniikki. Voit käyttää sitä kerran ja seuraavana iltana tuote on taatusti erilainen. Ei paljon mutta riittävästi.

Tuote on sopivasti segmentoitu. Kotimarkkinoillaan sillä ei ole kovinkaan paljon kilpailua, joskin tuote kilpailee kuluttajien vapaa-ajasta, jossa kaikilla brändeillä on omat haasteensa.

Tuote on silminnähden kunnossa. Tuotteen Q3:n ja Q4:n alun tunnusluvut ovat kerrassaan hyvät, paremmat kuin vuosi sitten.

Tuotteen hinnoittelu on haastava. Mutta historiaa peilaten hintataso on melko lailla sillä tasolla, jolla tuotetta on ainakin haluttu ostaa aikaisimpina vuosina.

Tuotteen pakkaus on erilaista ja lojaalit asiakkaat jopa pukeutuvat pakkaukseen.

Arvasitko mistä tuotteesta on kyse?


- - -

HC Jokerit. Narripaidat. Stadin ykköset.
(riippuu keneltä kysyy)

Eipä ole Helsingin Sanomissa ollut juttua Jokereiden kotipelin jälkeen, jossa ei mainittaisi, että yleisömäärä on alle tavoitteen (10.000). Pasilan areena vetää vajaat 14.000 katsojaa ja tällä kaudella tuotteen yleisökeskiarvo on 8000 katsojan pinnassa. 20% alle budjetoidun, joka voi vetää yrityksen johdon mietteliääksi.

Disclaimer: en ota kantaa poliittiseen tilanteeseen tai KHL:n taustoihin. En millään tavoin. Tunnustan, että kysynnän esteenä voi olla geopoliittisia aiheita tai omistajuuteen liittyviä maineongelmia.

Tarvittiin pieni ahaa elämys: mitä Helsingin katukuvasta on NÄKYVÄSTI puuttunut tänä alkusyksynä? Mikä on ollut varma merkki syksyn tulosta?

Katukuvassa ei ole näkynyt Jokereita! Minä. Me. Jokerit. Ulkomainonta on ollut vuosia varma merkki talven tulosta. Outoa siis ihmetellä ettei areena joka ilta täyty. Markkinointi on suunnitelmissa unohtanut(?) tärkeimmän ei-faneja halliin vetävän viestinnän työkalun.

.
.
.
Mainonnan.

Helsinkiläisellä penkkiurheilijalla on paljon vaihtoehtoja. Syyskuussa jalkapallokausi on ratkaisupaikoissa. Lokakuussa starttaavat muuta sisälajit. Televisiossa pyörii Valioliigaa ja muita huippusarjoja. Lämmin syksy houkuttelee itsekin ulkoilemaan. Vapaa-ajasta on kova kilpailu. Kaikkia vaihtoehtoja ei muista.

Luulisi, että sosiaalisen median suosio riittäisi vetämään halliin väkeä. Ei ehkä riittänyt sittenkään. Brändin sometileillä tulevista peleistä huhuillaan jatkuvasti, mutta ilman mainontaa peitto on alle 5% seuraajista.

Mutta perinteinen mainonta on huutanut poissa oloa! Siihen tuli tosin korjaus - hauskaa sinänsä, että tänään maanantaina aamulla bongasin spåran takaseinästä Jokerit-mainoksen!!! Hieno reagointi!

Uskon, että Pasilan toimistolla on hyväksytty tosiasiat: ei riitä, että huutaa lujaa omalla saitilla ja Twitter-kanavalla tai pommittaa kausarin omistajia maililla. Peitto ei riitä, ei millään. Kilpailuilla vapaa-ajanmarkkinoilla muistuttavan viestinnän pois jättäminen osuu lähes heti omaan nilkkaan. Joku tai jokin muu vie sinun asiakkaasi.


Koska:

Maksettu media. Myynnintekijä.


p.s. kannan lokakuussa korteni kekoon ja menen huutamaan ainakin Riian Dynamon nurin. Mukaan otan tyttäreni, jonka ensimmäisiä täysiä virkkeitä oli ”Otto on kone”. Hän myös kommentoi tätä kirjoitusta lakonisesti – ”Aika hyvä”.

p.s. huomio tyhjien katsomojen täyttämisestä mainonnan avulla koskee KAIKKI lajeja, ei vain lätkää tai narripaitoja!

9/27/2018

Neljä vaativaa kysymystä työstä


“Miksi olet valinnut tämän ammatin?"
“Mikä motivoi sinua työssä?"
“Mistä tiesit, että olet saavuttanut riittävän ammatillisen osaamisen?"

Ammattikorkeakoulun oppilaat osaavat olla brutaaleja.

Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita minulle osoitettiin kertoessani heille mitä teen työkseni. Kysymykset ovat erinomaisia. Kun osaat näihin vastata uskottavasti, opettamiselle ja tiedon jakamiselle, on luotu syvempi kaikupohja. Kertomasi asiat eivät ole vain sanoja vaan niiden takana on tarkoitus.

Miksi olen valinnut tämän ammatin? En valinnut ammattia vaan olen seurannut eteeni auenneita polkuja. Minustahan piti tulla ammattilaiskoripalloilija. Tai ainakin hyvä insinööri. Nämä polut sulkeutuivat, mutta uusia avautui.

Uteliaisuus. Kärsimättömyys. Ambiverttiys. Rajojen yli meneminen. Tutkitusti joitakin dominoivia luonteenpiirteitäni. Lukiossa yksi epämiellyttävimpiä asioita oli esityksen pitäminen. Päivät ennen sitä oli pilalla vaikka lukiossa sai vielä LUKEA PAPERISTA! Ylitin epävarmuuden kynnyksen mennessäni 25 vuotta sitten noviisina ensimmäistä kertaa valmentamaan IT-juttuja. Sillä tiellä ollaan. Itsevarmuuden noustessa esiintyminen ei ole enää peikko. Mutta aina pitää harjoitella uudestaan ja uudestaan.

Uteliaisuus motivoi. Oikeastaan uusien asioiden ymmärtäminen. Ei vain löytäminen vaan asioiden ja asiayhteyksien ymmärtäminen. Miten asia X liittyy asiaan Y aiheen Z kautta. Suoraviivaisessa kvartaalibisneksessä, jossa ensi kuun tulos merkitsee ja ajaa tekoihin, tällä asenteella saa joskus nenilleen. Eikä se haittaa, koska sekin on opiksi. Eteenpäin, sanoin mumko lumihangessa.

Ilo motivoi. Olen valtavan iloinen ja onnellinen, että polku on tuonut eteen kaikki ne työt ja tehtävät, joita olen saanut kokea. Haastattelut, keskustelut, kirjoitukset, copytekstit, puhetilaisuudet, vuokaaviot, sisältöpäivitykset, valmennukset, ideoinnit, dokumentoinnit, piirtämiset, myyntikäynnit, myyntipresentaaiot, neuvottelut, budjetoinnit, esimiestyöt, koodaamiset ja kuvankäsittelyt. Helsingissä, Turussa, Oulussa, Vaasassa, Tukholmassa, Dallasissa, Lontoossa, Oslossa, Kööpenhaminassa, Dusseldorfissa, Alicantessa, Amsterdamissa, Tartossa ja Sallassa.

Tätä kirjoittaessa olen työmatkalla kohti aivan uutta paikkakuntaa, jossa tapaan joukon täysin vieraita ihmisiä, joiden kanssa vietämme koko päivän. Lopputuloksena toivon ja uskon, että huomenna he tekevät parempi markkinointipäätöksiä. Valmennuksen riesa, että toimeenpanoa näkee liian harvoin. Uskon, että tätäkin päivää mietin jälkeen päin iloisella mielellä.

Viimeinen alun kysymyksistä on vaikein. En tiedä vastausta. Ehkä kun valmennuspäivän hintalappu ei ole enää kynnyskysymys. Ehkä kun sinua pyydetään puhumaan tilaisuuteen aiheesta joka ei ole aivan ydinosaamistasi. Ehkä kun sosiaaliseen verkostoosi liittyy silmäätekeviä. Ehkä kun sinulla on junan ikkunasta ulos katsoessasi tunne, että ihan sama mitä uutta eteen tulee, pahinta olisi ettei niitä tulisikaan.

Antti

Teksti on alunperin julkaistu Metropolian AMK:n blogissa. Opetan syksyisin markkinointiviestinnän strategiaa toisen vuosikurssin opiskelijoille.

p.s. ensi kerralla vastaan yhteen kysymyksistä: "Onko sinulla ollut hankalia asiakkaita? Millaisia ne on?" Onko vapaaehtoisia :) ?

9/15/2018

Sosiaalisen median seitsemän kuolemansyntiä


Siitä on kymmenisen vuotta. Markkinointisuunnitelmiin ilmestyi uusi rivi: sosiaalinen media.

Alkuun tuo tarkoitti budjettiallokaatiota yleensä Facebook-brändisivun toteutukseen kivoine fanin kalastuskilpailuineen. Muistathan, kun fani oli menestyksen mittari?

Meillä on yhtäkkiä "tori", jossa digitaaliset sisällöt (content), yhteisöt (communities) ja keskustelut (conversations) kokivat todellisen renesanssin.

Viimeistään Facebookin pörssilistautumisen yhteydessä "tori" sai nykyisen muodonsa. Some-palvelujen läsnäolosta tuli välttämättömyys löydettävyyden vaatimuksen ja äärimmäisen tehokkaiden mainosalgoritmien ansiosta.

Status quo on jatkunut pitkään samanlaisena. Jopa puuduttavan samanlaisena. Ei liene mainoskampanjaa, jossa ei olisi Facebookin mediaostoa? Ei taida olla yhtään yritysvideota, joka ei päätyisi YouTube-kanavalle? Onko yhtään asiakaspalvelua, joka ei olisi käynyt Twitterin 101-kurssia? Mainitse nuorisoa kosiskeleva briffi, jossa ei mainita Snapchattiä nimeltä?

- - - -
Sain kunnian vetää yhteen sosiaalisen median nykytilaa työnantajani asiakasaamussa ja pohdiskella mihin on tultu.

Hetken mietittyäni nimesin aamun "Sosiaalisen median seitsemän kuolemansyntiä" -nimellä. Kuolemansynnit löytyvät alla olevasta esityksestä, mutta tärkeämpää oli , että asiakkaamme palaisivat hetkeksi takaisinpäin ja kysyisivät itseltään riittävän monta kertaa miksi, miksi ja miksi?

Miksi sosiaalinen media on osa viestintä- ja markkinointisuunnitelmaan? Mitä tavoittelemme? Sisäisesti tai ulkoisesti? Mihin isompaan tavoitteeseen sosiaalinen media linkittyy?

Voisiko sosiaalisesta mediasta, yhteisöistä, keskusteluista, sisältöjen virrasta ja vuorovaikutuksesta olla muuhunkin kuin korvaamaan "25-44-vuotiaat päivittäisostopäättäjät mediasuunnitelmassa? Väitän, että on. Tästä lisää myöhemmin.

Mitä mieltä olet?

Kuvat kuten aina tässä blogissa ovat Unsplash-palvelun teostovapaita tuotteita

8/22/2018

Ruotsalaiset mainokset keveässä analyysissä

Poimin kesällä käteeni Queer-nimisen seksuaalivähemmistöille sunnatun julkaisun kahvinupposen äärellä. Oli sopivasti Tukholman Pride-viikon aatto. Silmäillessäni lehteä jäin miettimään lehdessä ollutta kuluttajamainontaa. Pankkeja, matkatoimistoja, kulutuselektroniikkaa jne.

Media on viesti - varsinkin kuin median kuluttaja ei oikeastaan ole ko. median kohderyhmää vaan enemmänkin satunnainen ohikulkija.

Aika moni mainostaja oli “räätälöinyt” mainoksen mediaan sopivaksi. Vähintään sateenkaaren värit loistivat kuvassa. Osassa varsin onnistunut puhutteleva otsikko. Osa aika kamalaa suoritetta. Jäin miettimään, pitäisikö jokaisen mainoksen räätälöityä median mukaan: hieman erilainen teleoperaattorimainos MeNaisissa, toinen version Tekniikan Maailmassa ja kolmas versio Arvopaperissa? Olisiko ideaa?

Mutta onko niin että brändin pitää alleviivata avarakatseisuutta vuonna 2018? En tiedä.

- - - -

Tästä seuraakin leikkimielinen mainonnan arvointi. Raadissa yksi ihminen, jolla riittävästi ystäväpiirissä vähemmistöjä sekä vuosien kokemus Helsingin epämääräisessä yöelämässä.

Paras kliininen sateenkaarimainos: Smeg
Erä-lehteen sama maastokuvioisena ja Talouselämään dollarin vihreänä, kiitos. Ette sitten muuta keksineet. Technology with Style. Style? Makuasia. Ei kiistellä.

Paras otsikko: Agria
Antaa tilaa hiffata ja sitten hymyilyttää ja vähän surettaa samaan aikaan. Mainio casting.

Paras casting: TUI
Nuori nainen ei ole koskaan idea. Muuten linjassa näkemäni mainonnan kanssa. Asetelma on hauska ja mediavälineen ansioista porautuu lukijan korvien väliin sekunnissa. Punatukkaisen kannattaa olla varovasti auringossa.

Paras sterotypia: Sheraton
Jos minulla olisi poikaystävä, niin hänen ei tarvitsisi näyttää minulta. Mainos on vähän liian alleviivaava minun makuuni. Nättejä ovat mallit, teksti sen sijaan susiruma. Siksi jätin mainokset väärinpäin.

Paras visuaalinen idea: SJ
Kikkailevan kiva stereotypioiden rikkoja. Muistaakseni Argentiinassa on n 15 sukupuolta. Teksti mukavan linjassa konseptin kanssa. Tykkään.

Grand Prix: Love
Rakkaus on mitä me kaikki kaipaamme. Loistovan ihanan yksinkertainen. Tuotekeskiössä. Silti kaunis ja koskettava. Raadin suosikki. Toimii vaikka myös Damernas Världissä tai perjantain Dagens Industrissa.

Erityispalkinto cliche: Nordea
Titanic. Kaksi miestä keulassa. Tarvitseeko sanoa enempää. Ainakin on saanut mainostoimisto vähintään 6 lokaatiokuvauspäivää ja puvustaja töitä.

8/18/2018

Uudistu ja elä


Elokuu on vuosien ajan ollut minulle uuden 12 kk periodin aloitus. Kesälomalla aivot ovat käsitelleet uusia ja erilaisia asioita. Eivät levänneet vaan ottaneet vastaan uudenlaisia ärsykkeitä. Elokuussa maailma on lämmin ja lupauksia täynnä. Elokuussa on ihanaa käydä katsomassa maailman parhaan taidevalokuvaajan Herb Rittsin näyttelyä. Elokuisena iltana on leppoisaa reflektoida mennyttä “vuotta”, haaveilla ja suunnitella seuraavaa uudistumista.

"Pysyäksesi relevanttina - paitsi taloudellisesti myös ennen kaikkea yhteiskunnallisesti - sinulla täytyy olla kyky oppia koko ajan uutta ja uudistua, ainakin vielä nuoressa viidenkymmenen vuoden iässä”.

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia -kirjojen tekijän Yuval Noah Hararin seuraavan teoksen lause antaa jokaiselle armoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Isäni on yksi todiste tästä. Hän aloitti golfin pelaamisen vasta eläkkeelle jäätyään. Nyt muutamia vuosia myöhemmin saan pelata ihan tosissani jatkaakseni voittokulkua reikäpeleissä.

- - - -

Reilu vuosi sitten päätin etten ota vastaan vaativaa tulosyksikön vetovastuuta. Päätös ei ollut mitenkään helppo. Harvoin jos koskaan olen sanonut ei uralla etenemiselle. Yksi keskeimmistä syistä oli testata itseäni: osaisinko toimia organisaatiossa rivityöntekijänä vuosien johtoryhmätyöskentelyn jälkeen. Mitä tapahtuisi kun et enää ole päättämässä, et ole tilanteen herra, et tiedä talousnumeroita reaaliajassa, et valitse enää uusia kollegoita rekrytilanteissa tai mieti alaisesi tekoja ja kehittymistä.

Opettavaista. Rentouttavaa. Ammatillisesti loistovalinta koska fokus on ollut vain asiakastyössä. Uusien työtapojen, erilaisen projektityön ja työkalujen sisäänajoa. Leanin sisäänajoa markkinoinnissa. Uusien digimedian ostoalustojen haltuunotto. Monta uutta ja erilaista asiakastoimialaa. Ajoittaista huonoa omatuntoa alhaisen laskutusasteen kanssa (ei seepra juovistaan pääse). Ironisen myynti-insinöörin lasautuksia Yliopiston Tekoäly-kurssin suorittaminen ja muutaman ravintoladinnerin verran laajempi espanjankielen sanavarasto

Viime vuoden hiljainen uudistumisprosessi oli kaikinpuolin onnistunut. Peilistä katsoo fiksumpi, kärsivällisempi ja terveempi ihminen. Lähden uudella innolla taas opettamaan nuorisoa ammattikorkeakouluun. Lisääntynyt etätyöskentely muistutti minua, että ilman aktiivista, osallistavaa ja toisia innostavaa tiimiä minusta kaivautuu se introvertti, joka luolamiehen sielussani tulta pitelee.

- - - -

Ennen elokuun tulenhohtoisia venetsialaisia on hetki suunnitella seuravaa 12 kuukauden jaksoa. Katsoa eteenpäin. Olla murehtimatta mitä on elämä tuonut portfolioon. Ajattelu alkaa laittamalla paperille (exceliin) asiat, joista nautin, osaamiseni, kehittämisen kohteet ja tietysti realistiset haaveet lähitulevaisuuteen. Sillä ilman realistisia haaveita ei ole hyvää tulevaisuutta. Yksi päätös on kirjoitella enemmän tähän blogiin.

Eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa. Levylautasella George Michaelin kaunis Patience.