Insights. Ideas. Results.: Verkkomainontaan 101,9 miljoonaa H1/2001: Kasvu jatkui. Display-mainonta ja luokitellut kovassa kasvussa. Hakusanamainonta tapissa?
IAB Finlandin mukaan verkkomainontaan käytetti...
8/21/2011
Ilmainen: kolme olomuotoa
Seuraavassa pieni ote tulevan kirjan sisällöstä. Kappale on vielä hiomaton, mutta suuntaa antava, miten "ilmainen" tulee muokkaamaan liiketoimintaa entistä enemmän kuin mitä tänään ymmärrämme.
Freenium
Käytän kuvien siirtämiseen iPhonesta koneelle SyncPod-tuotteen ilmaisversiota, jolla voi siirtää vain yhden kuvan kerrallaan. Hankalaa, epäkäytännöllistä, joten ensi kerralla kun minulla on luottokortti käden ulottuvilla, ostan tuotteen. SyncPod on yksi freenium-esimerkki siitä miten ilmaisella voi tehdä rahaa. Rajataan tuotteen tai palvelun ominaisuuksia siten, että ilmaisversio mahdollistaa vain sen verran käyttöä, että tuotteen vahvuus tulee selväksi.
Fyysiseen maailmaan verrattuna ilmaisen näytteen antaminen verkossa ei maksa mitään verrattuna siihen, että tavaratalossa jaellaan näytepakkauksia tai ilmaisia kolajuomanäytteitä. Siksi fyysiset tuotteet ovat aina naurettavan pieniä verrattuna oikeaan tuotteeseen. Digitaalisessa maailmassa näytteen ja tuotteen suhde muuttuu. Tutkimusten mukaan digitaalisessa maailmassa noin 5 % tuotteen XXXX käyttäjistä rahoittaa muiden käytön ostamalla maksullisen version. Siis yhtä maksanutta asiakasta kohden sinulla on 19 asiakasta, jotka eivät tuotteesta maksa penniäkään. Jokainen Spotify Free käyttäjä kiittäköön meitä maksajia.
Mainosrahoitteinen
Mainosrahoitteisuus on ollut vuosikymmeniä netin tärkein rahoituskeino. Periaatteessa kaikkenlainen media perustuu tähän. Hakukoneiden ilmaisuus perustuu mainoksiin. Online-media elää mainoksista muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Online-mediassa uusien sivujen luominen on ilmaista, levytila ei maksa enää mitään ja sivuja voi olla lukemattomia. Niinpä mainosten lukumäärä on käytännössä rajaton. Inventaariota on loppumattomasti. Samalla sivulla, samassa mainospaikassa voi näyttää rajattomasti eri mainoksia. Näyttöpohjaisessa hinnoittelussa tällä tekee rahaa ja siksi sisällön voi jakaa ilmaiseksi. Noin teoriassa. Suomessa online-uutispalvelut maksetaan tai subventoidaan paperisen lehden tai televisiomainoksen hinnassa.
Spotify-musiikkipalvelu, ruotsalainen lahja maailmalle, yhdistää sekä mainosrahoitteisuutta että freenium-mallia. Käyttäjät, jotka eivät maksa palvelusta kuuntelevat musiikin lomassa mainoksia. Teknisesti palvelu on tehty niin, että mainoksia ei voi edes hiljentää pois.
Googlen AdSense-tuote sijoittaa mainoksia mainosverkoston sivuille sen mukaan millaista sisältöä sivuilla on. Tämä on täysin erilainen ajattelun kuin mitä esimerkiksi lehtien toimituksissa on vuosia tehty, jossa nähdään hyvin tärkeänä ettei mainoksilla sotketa sisällöllistä aineistoa.
Hakukoneessa maksetaan juuri päinvastaisesta: laita mainos kun kyseistä sisältöä etsitään. Ja käyttäjät arvostavat tätä online-median toiminnallisen luonteen vuoksi. Etsin informaatiota itselleni tärkeästä asiasta ja on periaatteessa sama löytyykö asia maksullisen vai ilmaisen linkin takaa, kunhan se ei maksa minulle mitään. Hakukoneet eivät kaiken lisäksi edes myy mainostilaa. Ne myyvät käyttäjän tarpeita ja tarpeen ilmaisua hakurivillä.
Ei-rahallinen korvaus
Blogeissa kuten omassani (lowreality.blogspot.com) on harvoin mainoksia. Silti voin arvioida, että lukijani maksavat käynnistä. Raha ei vaihda omistajaa, mutta arvoa sitäkin enemmän. Saamani huomio, mahdollinen linkkaus sivuilleni, suositus sosiaalisessa mediassa tai vinkkaus suusanallisesti tuottavat arvoa minulle. Joskus näistä tulee tuloa, mutta sille en voi kuvata selkeää tapahtuma ketjua.
Tätä kutsutaan lahjataloudeksi. Raha ei ole aina motivaattori tarjota tuotteista tai palveluja ilmaiseksi. Tämän ajattelun merkittävin esiintymä on Wikipedia-sanakirjapalvelu. Tyhjästä ja ilman euroja syntynyt palvelu korvaa tietosanakirjat. Vapaaehtoiset ylläpitäjät huolehtivat ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan tiedon oikeellisuudesta ja eheydestä – mainostekstejä on turha yrittää saada mukaan, olen kokeillut.
Google voi tarjota haun sinulle edelleen ilmaiseksi paitsi, että se on mainosrahoitteinen, mutta myös siksi, että hakusi kirjautuvat kantaan, joka muokkaa heidän mainosten esittämisalgoritmiä. Palvelun käyttö siis luo arvoa yritykselle ja tämän arvo kääntyy euroiksi parempien ja kohdistettujen mainosten muodossa.
Avoimen lähdekoodin maailma on toinen esimerkki ei-rahallisesta tuotteesta. Selainohjelmat ovat olleet aina ilmaisia (tai osana käyttöjärjestelmää). Suomalainen Linux-käyttöjärjestelmä ei olisi koskaan levinnyt yhtä nopeasti ja laajalti maksullisena.
ADVERTISING
Freenium
Käytän kuvien siirtämiseen iPhonesta koneelle SyncPod-tuotteen ilmaisversiota, jolla voi siirtää vain yhden kuvan kerrallaan. Hankalaa, epäkäytännöllistä, joten ensi kerralla kun minulla on luottokortti käden ulottuvilla, ostan tuotteen. SyncPod on yksi freenium-esimerkki siitä miten ilmaisella voi tehdä rahaa. Rajataan tuotteen tai palvelun ominaisuuksia siten, että ilmaisversio mahdollistaa vain sen verran käyttöä, että tuotteen vahvuus tulee selväksi.
Fyysiseen maailmaan verrattuna ilmaisen näytteen antaminen verkossa ei maksa mitään verrattuna siihen, että tavaratalossa jaellaan näytepakkauksia tai ilmaisia kolajuomanäytteitä. Siksi fyysiset tuotteet ovat aina naurettavan pieniä verrattuna oikeaan tuotteeseen. Digitaalisessa maailmassa näytteen ja tuotteen suhde muuttuu. Tutkimusten mukaan digitaalisessa maailmassa noin 5 % tuotteen XXXX käyttäjistä rahoittaa muiden käytön ostamalla maksullisen version. Siis yhtä maksanutta asiakasta kohden sinulla on 19 asiakasta, jotka eivät tuotteesta maksa penniäkään. Jokainen Spotify Free käyttäjä kiittäköön meitä maksajia.
Mainosrahoitteinen
Mainosrahoitteisuus on ollut vuosikymmeniä netin tärkein rahoituskeino. Periaatteessa kaikkenlainen media perustuu tähän. Hakukoneiden ilmaisuus perustuu mainoksiin. Online-media elää mainoksista muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Online-mediassa uusien sivujen luominen on ilmaista, levytila ei maksa enää mitään ja sivuja voi olla lukemattomia. Niinpä mainosten lukumäärä on käytännössä rajaton. Inventaariota on loppumattomasti. Samalla sivulla, samassa mainospaikassa voi näyttää rajattomasti eri mainoksia. Näyttöpohjaisessa hinnoittelussa tällä tekee rahaa ja siksi sisällön voi jakaa ilmaiseksi. Noin teoriassa. Suomessa online-uutispalvelut maksetaan tai subventoidaan paperisen lehden tai televisiomainoksen hinnassa.
Spotify-musiikkipalvelu, ruotsalainen lahja maailmalle, yhdistää sekä mainosrahoitteisuutta että freenium-mallia. Käyttäjät, jotka eivät maksa palvelusta kuuntelevat musiikin lomassa mainoksia. Teknisesti palvelu on tehty niin, että mainoksia ei voi edes hiljentää pois.
Googlen AdSense-tuote sijoittaa mainoksia mainosverkoston sivuille sen mukaan millaista sisältöä sivuilla on. Tämä on täysin erilainen ajattelun kuin mitä esimerkiksi lehtien toimituksissa on vuosia tehty, jossa nähdään hyvin tärkeänä ettei mainoksilla sotketa sisällöllistä aineistoa.
Hakukoneessa maksetaan juuri päinvastaisesta: laita mainos kun kyseistä sisältöä etsitään. Ja käyttäjät arvostavat tätä online-median toiminnallisen luonteen vuoksi. Etsin informaatiota itselleni tärkeästä asiasta ja on periaatteessa sama löytyykö asia maksullisen vai ilmaisen linkin takaa, kunhan se ei maksa minulle mitään. Hakukoneet eivät kaiken lisäksi edes myy mainostilaa. Ne myyvät käyttäjän tarpeita ja tarpeen ilmaisua hakurivillä.
Ei-rahallinen korvaus
Blogeissa kuten omassani (lowreality.blogspot.com) on harvoin mainoksia. Silti voin arvioida, että lukijani maksavat käynnistä. Raha ei vaihda omistajaa, mutta arvoa sitäkin enemmän. Saamani huomio, mahdollinen linkkaus sivuilleni, suositus sosiaalisessa mediassa tai vinkkaus suusanallisesti tuottavat arvoa minulle. Joskus näistä tulee tuloa, mutta sille en voi kuvata selkeää tapahtuma ketjua.
Tätä kutsutaan lahjataloudeksi. Raha ei ole aina motivaattori tarjota tuotteista tai palveluja ilmaiseksi. Tämän ajattelun merkittävin esiintymä on Wikipedia-sanakirjapalvelu. Tyhjästä ja ilman euroja syntynyt palvelu korvaa tietosanakirjat. Vapaaehtoiset ylläpitäjät huolehtivat ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan tiedon oikeellisuudesta ja eheydestä – mainostekstejä on turha yrittää saada mukaan, olen kokeillut.
Google voi tarjota haun sinulle edelleen ilmaiseksi paitsi, että se on mainosrahoitteinen, mutta myös siksi, että hakusi kirjautuvat kantaan, joka muokkaa heidän mainosten esittämisalgoritmiä. Palvelun käyttö siis luo arvoa yritykselle ja tämän arvo kääntyy euroiksi parempien ja kohdistettujen mainosten muodossa.
Avoimen lähdekoodin maailma on toinen esimerkki ei-rahallisesta tuotteesta. Selainohjelmat ovat olleet aina ilmaisia (tai osana käyttöjärjestelmää). Suomalainen Linux-käyttöjärjestelmä ei olisi koskaan levinnyt yhtä nopeasti ja laajalti maksullisena.
ADVERTISING
7/29/2011
Referral programs: turning your customers to sales force
iStockphoto has always been my numero uno destination to find suitable and relevant photos for any commercial work.
They are launching a new referral program which will turn us, customers, as a sales force. For iStockphoto I could earn $20 (USD) for each new customer I refer to them. Company will even help me motivate my referrals by offering them 10 free credits just for signing up through me.
I think all business should consider this as an option when they are developing modern marketing tactics. Time of yelling is over, time of recommendations is here.
ADVERTISING
7/27/2011
Cashing with captchas
Interesting new digital advertising format. At lest I hate captchas more than brand messages :-)
Solve Media from Solve Media on Vimeo.
7/25/2011
Google+ Why?
Just received this from OMD Europe. Nice summary of Google+.
"After giving Facebook a long enough head start, Google has again rolled the dice in social networking, a Google+, Google’s latest attempt in the Social Media space, having failed with Orkut, Buzz and Google Wave. This time the focus is on a smarter, intuitive interface with the ability to segment your “friends,” followers and any other group you want to create. The feature is called "Circles".
What made Facebook so popular has been the draw of voyeurism. Facebook is very much a consumption medium where users get more value from reading the updates of their peers than from updating their own status which they do less frequently.
With Google+, as you start to bucket those messages, the volume of chatter and entertainment value could potentially diminish. If people are willing to spend the time to patiently create their Circles, these will be very strong features as the network grows.
There are other features like "Hangouts" (group video chat), and “Huddles” (a mix between Google Talk and Apple’s iMessage) that are generating positive feedback as more and more users try them out.
The jewel in Google+ seems to be "Sparks" – the discovery engine that brings you content based on your interests. You choose and select your interests in order to help the engine bring you content that is most relevant to you.
Another distinction is the Google+ ability to follow a more comprehensive “stream” from followers that are not part of your social circle. In this way, Google+ might very well have struck the right balance between Twitter and Facebook.
Don’t forget how important apps are to Facebook, which are not currently a component of the Google+ experience. Apps like Farmville, Cityville, Empires & Allies or RockYou’s SuperWall drive volumes of usage, which is part of the allure that keeps users coming back to Facebook.
Because Google has expertise in search, Google knows what you want. Facebook knows who you are, and that difference could be a major advantage when it comes to advertising. Facebook has interest data, but Google has intent data.
Google+ may not (yet) be the next big thing, but it will impact the way we locate and share content that we find interesting. Given the growing power of the Android mobile platform, marketers thinking of content development will likely end up using Google+ as the next distribution channel.
While it is too early to give an accurate psychographic and demographic profile, the earliest adopters tended to be heavily skewed male (initial reports at 85%), but as the roll-out has continued, the latest reports put the skew closer to 65% male – and very early-adopter.
Google+ seems to be gaining more momentum than any previous Google social effort, and while many consumers will sign up for and use Google+, it is unlikely that there will be an instantaneous abandonment of Facebook for Google+."
If you haven’t ventured (or been invited yet), follow this link: http://www.google.com/intl/en/+/learnmore/
"After giving Facebook a long enough head start, Google has again rolled the dice in social networking, a Google+, Google’s latest attempt in the Social Media space, having failed with Orkut, Buzz and Google Wave. This time the focus is on a smarter, intuitive interface with the ability to segment your “friends,” followers and any other group you want to create. The feature is called "Circles".
What made Facebook so popular has been the draw of voyeurism. Facebook is very much a consumption medium where users get more value from reading the updates of their peers than from updating their own status which they do less frequently.
With Google+, as you start to bucket those messages, the volume of chatter and entertainment value could potentially diminish. If people are willing to spend the time to patiently create their Circles, these will be very strong features as the network grows.
There are other features like "Hangouts" (group video chat), and “Huddles” (a mix between Google Talk and Apple’s iMessage) that are generating positive feedback as more and more users try them out.
The jewel in Google+ seems to be "Sparks" – the discovery engine that brings you content based on your interests. You choose and select your interests in order to help the engine bring you content that is most relevant to you.
Another distinction is the Google+ ability to follow a more comprehensive “stream” from followers that are not part of your social circle. In this way, Google+ might very well have struck the right balance between Twitter and Facebook.
Don’t forget how important apps are to Facebook, which are not currently a component of the Google+ experience. Apps like Farmville, Cityville, Empires & Allies or RockYou’s SuperWall drive volumes of usage, which is part of the allure that keeps users coming back to Facebook.
Because Google has expertise in search, Google knows what you want. Facebook knows who you are, and that difference could be a major advantage when it comes to advertising. Facebook has interest data, but Google has intent data.
Google+ may not (yet) be the next big thing, but it will impact the way we locate and share content that we find interesting. Given the growing power of the Android mobile platform, marketers thinking of content development will likely end up using Google+ as the next distribution channel.
While it is too early to give an accurate psychographic and demographic profile, the earliest adopters tended to be heavily skewed male (initial reports at 85%), but as the roll-out has continued, the latest reports put the skew closer to 65% male – and very early-adopter.
Google+ seems to be gaining more momentum than any previous Google social effort, and while many consumers will sign up for and use Google+, it is unlikely that there will be an instantaneous abandonment of Facebook for Google+."
If you haven’t ventured (or been invited yet), follow this link: http://www.google.com/intl/en/+/learnmore/
Subscribe to:
Posts (Atom)